Unelmia

I Pojat, pukeutuneina mustiin urheiluhousuihin ja valkoisiin teepaitoihin, täyttävät lattian ja jalat leviävät spagaattiin. Iso harjoitussali on vaaleansävyinen, hyvin valaistu, opettaja puhuu rauhallisesti.

II Poika seisoo huoneessa yksin. Hän näyttää meille sisäoppilaitoksen huonetta, joka on hänen kotinsa. Poika on ehkä 8-9-vuotias. Joku kysyy mistä hän on kotoisin. Poika vastaa olevansa Tulan alueelta, Moskovan liepeiltä. Kysyjä jatkaa kuinka usein vanhemmat käyvät. Pari kertaa vuodessa. On, on ikävä.

III Boris Eifman perusti syksyllä 2013 Pietariin Tanssiakatemian. Akatemian tavoitteet ovat hyvin korkealla - niin taiteen kuin yhteiskunnankin kannalta. Orvoille, vaikeassa perhetilanteessa eläville tai niille lapsille, jotka eivät muuten mitenkään voisi käyttää lahjakkuuttaan, tarjotaan mahdollisuus saada ilmaiseksi niin klassisen baletin kuin modernin tanssinkin koulutus, ehkä yksi korkeatasoisimpia maailmassa.

IV Pieni tyttö istuu yksin penkillä. Vieressään hänellä on herkkuja, pillimehu. Hän istuu ja syö. Suu on aivan täynnä. Balettitanssijan on nälkä.

Eeva-Liisa

Boris Eifman

Nälät

Nälkä tuli mieleen kun luin että viime vuonna köyhien lapsiperheiden määrä Pietarissa kasvoi noin kymmenellä tuhannella perheellä. Nälkä muistui mieleen enoni suvun historiaa tutkivista kirjoituksista katovuosilta 1860-luvulta. Nälästä puhui lasteni öölantilainen 1900-luvun alussa syntynyt isoisä: kaikkina muina vuoden päivinä paitsi jouluna piti mennä nukkumaan nälkäisenä. 

Pietarista ostettiin jauhoja katovuosien runtelemaan suurruhtinaskuntaan, Suomeen. Mutta lumi tuli varhain ja satamat jäätyivät jo lokakuun lopulla. Lisäksi, mikäli joku kuljetus ehti vielä jäätymättömään satamaan, jauhoja ei tahdottu saada satamista eteenpäin, koska tiet olivat ankaran lumentulon vuoksi tukossa. Tiet, niin - jos niitä teiksi saattoi sanoa.

Senaattori Johan Vilhelm Snellmania syytettiin katovuosien katastrofin huonosta hoidosta. Myöhemmät historioitsijat ovat ainakin osittain palauttaneet hänen mainettaan muistuttamalla, että juuri hän oli varoittanut Suomen maanviljelyn alkeellisuudesta, joustamattomuudesta ja tilattoman väestön holtittomasta kasvusta.

Jos tästä kammottavasta ajasta seurasi mitään hyvää, oli se maatalouden uudistaminen ja monipuolistaminen, lisäksi alettiin kehittää karjanhoitoa. Myös kulkuyhteyksiä parannettiin, koska niiden puute oli yksi syy hätäavun perillepääsyn hidastumiseen  ja siihen, ettei se ehtinyt koskaan perille. 

Aleksis Kivi kirjoitti 1860-luvun Seitsemän veljeksen kivisestä taipaleesta metsästä saunan kautta kouluun ja lopulta lautakuntiin. Nälästä on kirjoittanut sen sijaan Aki Ollikainen teoksen, joka julkaistiin vuonna 2012. Kirjan nimi on yksinkertaisesti Nälkävuosi. Teoksessa on sataneljätoista sivua. Se riittää. Eikä koskaan ole liian myöhäistä. 

Vuonna 1861 Aleksanteri II vapautti Venäjän maaorjat. Maa jaettiin maatyöläisille, mutta he jäivät valtion velkaorjuuteen kymmeniksi vuosiksi. Hallitus oli toivonut vapautettujen orjien kykenevän saman tien elättämään itsensä vapaina ja tuottamaan niin paljon satoa, että sitä riittäisi velkojen maksuun. Talonpojille jaettu maa ei ollut parasta maata, viljelymenetelmät kehnoja. Talonpojat eivät pystyneet maksamaan velkojaan. Kaikki tämä johti myös Venäjällä 1860-luvulla nälkävuosiin. Miljoonat näkivät nälkää.

Leo Tolstoi kirjoitti 1860-luvulla 1500-sivuista suurromaaniaan Sota ja rauha vuoden 1812 sodasta Napoleonia vastaan keskittyen viiden aatelisperheen vaiheisiin. Kuka venäläinen kirjailija on kuvannut nälkää? Siitä täytyy ottaa selvää, ja jos kirjaa ei löydy, ei ole liian myöhäistä kirjoittaa aiheesta.

Eeva-Liisa

Nälkävuodet: Suomessa - ja muuallakin, Ruotsissa, Venäjällä - 1860-luvulla useiden vuosien katovuodet aiheuttivat nälänhädän. Nälkiintyneet ihmiset lähtivät liikkelle etsimään työtä ja ruokaa, heidän yleiskuntonsa laski ja kulkutaudit alkoivat tarttua: lavantauti, pilkkukuume, toisintokuume ja influenssa. Tautien arvioidaan lähteneen Pietarista, josta ne kulkeutuivat sotaväen mukana Suomen suuriruhtinaskuntaan, kuten Hämeenlinnan kaupungin kasarmeille.

Nälkä Norjassa: Knut Hamsun kirjoitti myös teoksen nimeltä Nälkä, Sult, joka julkaistiin vuonna 1890. Hän kirjoitti omista kokemuksistaan nuorena köyhänä ja nälkäisenä kirjailijana.

Vakavamielistä musiikkia, iloisia ja ilkikurisia sävelmiä

Katolista pääsiäistä - kuten usea venäläinen asian ilmaisee - vietettyäni palasin Pietariin ja kävin kahdessa konsertissa vajaassa viikossa: Maksim Vengerov soitti Sibeliusta ja Andres Mustonen Hortus Musicus -ryhmänsä kanssa keskiaikaista suureksi osaksi nimettömien säveltäjien musiikkia.

Vengerov tulkitsi Sibeliuksen d-molliviulukonserton ensimmäisen laitoksen ensimmäistä kertaa Venäjällä. Filharmonian suuri sali oli täynnä, tuntui että väki pidätti henkeään. Minun sydämeni oli vakava, hiljainen ja juhlallinen. Viulun lomassa kuulin vaimeana historian siipien havinaa.

Mustonen ryhmänsä kanssa - Olev Ainomäe, Valter Juergenson, Tonis Kuurme, Peeter Klaas, Imre Eenma, Ivo Sillamaa, Joosep Vahermägi, Jaan Arder ja Riho Ridbeck - soittivat ja lauloivat niin, että en ollut pysyä Kapellan (sivumennen sanoen) kehnoilla tuoleilla. Ohjelmaa ei ollut, mutta Shakespearen aikaiset sävelkulut ja italialaiset madrigaalit hyppivät musiikin ilosta hulluina - vai oliko se Mustonen? - pitkin lavaa ja kiertyivät omituisesti kuulijoiden jalkojen ympärille niin että alkoi tömisyttää, tärisyttää ja huojuttaa.

Jos oikein pitkä ja ontuva aasinsilta rakennetaan, niin siirryin konserttien välityksellä pohjoismaisen, "katolisen" pääsiäisen surumielisyydestä ortodoksien pääsiäisriehaan. Ensimmäisenä arkena täkälaisen pääsiäisen jälkeen kellot alkoivat keskellä päivää soida villisti ja kansa vaelsi ristisaatossa kirkon ympäri ja vastasi huutoon Hristos voskres - voistine voskres tyhjän haudan löydettyään.  

Eeva-Liisa

Taiteilijoista:

Maksim Vengerov syntyi Novosibirskissä vuonna 1974. Hän on soittanut uransa varhaisilta alkuvuosilta eri Stradivariuksilla ja tällä hetkellä vuoden 1727 soittimella, jota nimitetään Ex-Kreutzeriksi. Vengerov innoittuu monesta, kuten barokkimusiikista, jazzista, tanssista ja vuodesta 2007 myös orkesterinjohtamisesta. Jälkimmäisessä hän seuraa mentoriaan Mstislav Rostropovitshia.

Andres Mustonen syntyi Virossa 1953. perusti ryhmänsä Hortus Musicuksen Virossa vuonna 1972. Ryhmä esittää varhaista musiikkia 700 - 1400 -luvuilta: gregoriaanista kirkkolaulua, keskiaikaisia liturgisia hymnejä ja motetteja, renessanssimusiikkia kuten italialaisia madrigaaleja. Intohimon kohteena ovat myös intialaiset ragat, israelilaiset temppelilaulut, arabialainen ja juutalainen musikki. Arvo Pärt on säveltänyt nykymusiikkia Hortus Musicukselle. Mustonen on toiminut Pietarin filharmoniassa kapellimestarina.