Nälät

Nälkä tuli mieleen kun luin että viime vuonna köyhien lapsiperheiden määrä Pietarissa kasvoi noin kymmenellä tuhannella perheellä. Nälkä muistui mieleen enoni suvun historiaa tutkivista kirjoituksista katovuosilta 1860-luvulta. Nälästä puhui lasteni öölantilainen 1900-luvun alussa syntynyt isoisä: kaikkina muina vuoden päivinä paitsi jouluna piti mennä nukkumaan nälkäisenä. 

Pietarista ostettiin jauhoja katovuosien runtelemaan suurruhtinaskuntaan, Suomeen. Mutta lumi tuli varhain ja satamat jäätyivät jo lokakuun lopulla. Lisäksi, mikäli joku kuljetus ehti vielä jäätymättömään satamaan, jauhoja ei tahdottu saada satamista eteenpäin, koska tiet olivat ankaran lumentulon vuoksi tukossa. Tiet, niin - jos niitä teiksi saattoi sanoa.

Senaattori Johan Vilhelm Snellmania syytettiin katovuosien katastrofin huonosta hoidosta. Myöhemmät historioitsijat ovat ainakin osittain palauttaneet hänen mainettaan muistuttamalla, että juuri hän oli varoittanut Suomen maanviljelyn alkeellisuudesta, joustamattomuudesta ja tilattoman väestön holtittomasta kasvusta.

Jos tästä kammottavasta ajasta seurasi mitään hyvää, oli se maatalouden uudistaminen ja monipuolistaminen, lisäksi alettiin kehittää karjanhoitoa. Myös kulkuyhteyksiä parannettiin, koska niiden puute oli yksi syy hätäavun perillepääsyn hidastumiseen  ja siihen, ettei se ehtinyt koskaan perille. 

Aleksis Kivi kirjoitti 1860-luvun Seitsemän veljeksen kivisestä taipaleesta metsästä saunan kautta kouluun ja lopulta lautakuntiin. Nälästä on kirjoittanut sen sijaan Aki Ollikainen teoksen, joka julkaistiin vuonna 2012. Kirjan nimi on yksinkertaisesti Nälkävuosi. Teoksessa on sataneljätoista sivua. Se riittää. Eikä koskaan ole liian myöhäistä. 

Vuonna 1861 Aleksanteri II vapautti Venäjän maaorjat. Maa jaettiin maatyöläisille, mutta he jäivät valtion velkaorjuuteen kymmeniksi vuosiksi. Hallitus oli toivonut vapautettujen orjien kykenevän saman tien elättämään itsensä vapaina ja tuottamaan niin paljon satoa, että sitä riittäisi velkojen maksuun. Talonpojille jaettu maa ei ollut parasta maata, viljelymenetelmät kehnoja. Talonpojat eivät pystyneet maksamaan velkojaan. Kaikki tämä johti myös Venäjällä 1860-luvulla nälkävuosiin. Miljoonat näkivät nälkää.

Leo Tolstoi kirjoitti 1860-luvulla 1500-sivuista suurromaaniaan Sota ja rauha vuoden 1812 sodasta Napoleonia vastaan keskittyen viiden aatelisperheen vaiheisiin. Kuka venäläinen kirjailija on kuvannut nälkää? Siitä täytyy ottaa selvää, ja jos kirjaa ei löydy, ei ole liian myöhäistä kirjoittaa aiheesta.

Eeva-Liisa

Nälkävuodet: Suomessa - ja muuallakin, Ruotsissa, Venäjällä - 1860-luvulla useiden vuosien katovuodet aiheuttivat nälänhädän. Nälkiintyneet ihmiset lähtivät liikkelle etsimään työtä ja ruokaa, heidän yleiskuntonsa laski ja kulkutaudit alkoivat tarttua: lavantauti, pilkkukuume, toisintokuume ja influenssa. Tautien arvioidaan lähteneen Pietarista, josta ne kulkeutuivat sotaväen mukana Suomen suuriruhtinaskuntaan, kuten Hämeenlinnan kaupungin kasarmeille.

Nälkä Norjassa: Knut Hamsun kirjoitti myös teoksen nimeltä Nälkä, Sult, joka julkaistiin vuonna 1890. Hän kirjoitti omista kokemuksistaan nuorena köyhänä ja nälkäisenä kirjailijana.