Millä lailla Kiinan Turkestanissa sijaitseva Kashgar liittyy Pietariin? Ainakin sillä tavalla, että marsalkka Mannerheim asui tai vieraili molemmissa. Mannerheim lähti Pietarista ja vieraili Kashgarissa useaan otteeseen Aasiaan suuntautuneella tiedustelu- ja tutkimusmatkallaan 1906 - 08. Ja sillä tavalla, että niin sadan vuoden takaisessa Kashgarissa kuin tämän päivän Pietarissakin ihmiset, kulttuurit, etniset taustat ja uskonnot kohtaavat. Mahdollisesti hivenen myös sillä tavalla, että luin Markus Nummen jo kymmenisen vuotta sitten ilmestyneen romaanin Kiinalainen puutarha Pietarissa.
Carl Gustaf Mannerheim otti Aasian matkallaan 1370 valokuvaa, ja tärkeää osaa romaanissakin näyttelee valokuva. Valokuva, josta romaani saa alkunsa ja johon sen tarina kietoutuu. Valokuvaan on vangittu joukko lähetyssaarnaajia ja heidän lapsiaan.
Romaani kertoo kuitenkin Mannerheimia enemmän ruotsalaisen lähetysaseman hoiviin tulleista orvoista tai huono-osaisista paikallisista lapsista. Lapset ovat erilaisista perheistä ja oloista, kuka muslimi, kuka kiinalainen jonka uskonto jää tuntemattomaksi, kuka on alkanut uskoa eurooppalaisten "kolmipäiseen Jumalaan". Romaanissa toistuu lause: "Nämä kaukaa tulleet ihmiset eivät ole pahoja", kuten muhamettilainen äiti sanoo lapselleen, tai yksinkertainen puuseppä Ibrahim vakuuttaa lapsilaumalle.
Aika sen sijaan on hyvin paha: milloin muhamettilaiset, milloin kiinalaiset, milloin romaanin aikana Venäjällä vallan saavat neuvostojoukot ovat toinen toisensa kimpussa. Lapset seuraavat joskus sivusta, mutta joutuvat usein keskelle sotarintamia ja uskontojen varjolla tehtyjen hirvittävien raakuuksien ja järjettömiltä näyttävien ideologisten kiistojen ristituleen.
Kristityt lähetyssaarnaajat pitävät lapsille koulua. Moskeijaan tulee uusien mullahien myötä uusia opinkäsityksiä. Mutta sitten jostain vuorilta paikalle karauttaa koraanikouluja käymätön, vaikka silti koraania tulisieluisesti tulkitseva nuori mies Ablahan ja kirkuu vastalauseensa kaikenlaista liiallista oppia ja sivistystä vastaan: "Parempi tarttua miekkaan kuin kynään!" Neljäs nuori mies, Istanbulissa korkeaa oppia saanut Amir, vastaa tähän: "Joku on kerran sanonut, että kirjurin muste on pyhempi marttyyrin verta." Ablahan saa raivonpuuskan: "Kuka hölmö on tuon sanonut?" Amir vastaa: "Profeetta Muhammad."
Eeva-Liisa
Jälkikirjoitus: Kashgar eli Kashi on keidaskaupunki Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella Kiinan kansantasavallassa. Kashgar on hyvin vanha ja strategisesti merkittävä kaupunki, jossa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä ja joka sijaitsee yli kilometrin korkeudella merenpinnasta. Kaupunki sijaitsee lähellä Tadzhikistanin ja Kirgisian rajaa, mutta kaupungista lähtevä päätie menee Pakistaniin. Tämä on Silkkitien reitti Karakoramin vuoriston ylitse.
Markus Nummi: Kiinalainen puutarha. Otava, 2004.
Aika sen sijaan on hyvin paha: milloin muhamettilaiset, milloin kiinalaiset, milloin romaanin aikana Venäjällä vallan saavat neuvostojoukot ovat toinen toisensa kimpussa. Lapset seuraavat joskus sivusta, mutta joutuvat usein keskelle sotarintamia ja uskontojen varjolla tehtyjen hirvittävien raakuuksien ja järjettömiltä näyttävien ideologisten kiistojen ristituleen.
Kristityt lähetyssaarnaajat pitävät lapsille koulua. Moskeijaan tulee uusien mullahien myötä uusia opinkäsityksiä. Mutta sitten jostain vuorilta paikalle karauttaa koraanikouluja käymätön, vaikka silti koraania tulisieluisesti tulkitseva nuori mies Ablahan ja kirkuu vastalauseensa kaikenlaista liiallista oppia ja sivistystä vastaan: "Parempi tarttua miekkaan kuin kynään!" Neljäs nuori mies, Istanbulissa korkeaa oppia saanut Amir, vastaa tähän: "Joku on kerran sanonut, että kirjurin muste on pyhempi marttyyrin verta." Ablahan saa raivonpuuskan: "Kuka hölmö on tuon sanonut?" Amir vastaa: "Profeetta Muhammad."
Eeva-Liisa
Jälkikirjoitus: Kashgar eli Kashi on keidaskaupunki Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella Kiinan kansantasavallassa. Kashgar on hyvin vanha ja strategisesti merkittävä kaupunki, jossa asuu noin puoli miljoonaa ihmistä ja joka sijaitsee yli kilometrin korkeudella merenpinnasta. Kaupunki sijaitsee lähellä Tadzhikistanin ja Kirgisian rajaa, mutta kaupungista lähtevä päätie menee Pakistaniin. Tämä on Silkkitien reitti Karakoramin vuoriston ylitse.
Markus Nummi: Kiinalainen puutarha. Otava, 2004.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti