Aivan ensiksi täytyy pyytää lukijoilta anteeksi häviämistäni: elokuu vei mennessään. Elokuu on - toukokuun ja alkukesän ohella - lempivuodenaikaani. Sadonkorjuu. Pimenevät illat helteisten päivien jälkeen, hiipivä yön viileys. Kuutamot - joita niitäkin elokuulle sattuu näköhavaintojeni perusteella useita. Elokuussa kävelen jos mahdollista vielä enemmän kuin yleensä, enkä luovu joka-aamuisesta hieman työmatkaani pidentävästä koukkauksesta Taurian puiston läpi.
Mutta samalla elokuun loppua kohti kaupunki alkaa heräillä heinäkuun ja elokuun alun kuolleen sesongin jälkeen. Heinäkuussa taiteilijat lepäävät ja teattereissa esitetään vierailevien ryhmien esityksiä turisteille: Joutsenlampea on jokaisessa itseään kunnioittavassa teatterissa. Mutta sitten alkaa pikkuhiljaa tapahtua, löytyy pieniä, lähes kotoisia tapahtumia - kuten eilisiltainen konsertti Repinossa, taiteilija Ilja Repinin kotimuseossa Kuokkalassa.
Konsertti oli osa Kohti Viipuria - musiikki- ja runofestivaalia ja hauskasti festivaali rakentuu konserteista Viipurin lähistöllä: Terijoella, Kellomäellä, Komarovolla.
Eilen ahtauduimme pienen museon pieneen vierassaliin ja kuuntelimme otteita ja lyhyitä kappaleita klassisista baleteista ja muusta tanssimusiikista. Upeat nuoret muusikot: Rustam Komatshkov, Semjon Gurjevitsh, Aleksei Goribol' ja baritoni Boris Pinhasovitsh huumasivat yleisön tulkinnoillaan. Konsertin kokoonpanijan, ohjaajan ja muusikon nimeä ei ole painettu ohjelmaan, joten tulkoon vain mainituksi hänen hurmaava persoonansa, minkä varaan myös konsertin jälkeisen puhvetin tunnelma rakentui (punapaitainen herra alla olevassa kuvassa).
Huvilan verannalle oli katettu kevyttä naposteltavaa ja kuohuviiniä, pidettiin aitovenäläiseen tapaan spontaaneja puheita, minkä taidon venäläiset hallitsevat kuin omat taskunsa. Tuli tunne ja ajatus, että ehkä juuri tällaista on hetkittäin saattanut olla Repinossa taiteilijan eläessä: jokainen on hengähtänyt, hengittänyt hetken musiikin tahtiin, katsellut mäntymetsän uumeniin ja puron pohjalle, päästänyt keveän huokauksen - ja antanut kaiken olla, hetken.
Eeva-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti