sunnuntai 3. toukokuuta 2015

(hiljaisuus) Bachista (hyppy) Piazzollaan


Kiirehdin puolijuoksua Filharmoniaan. Keltainen Preobrazhenskin kirkko, Pestelja-katu, punainen kirkko - hm? - oli mikä oli, merenkulkijain kirkko, Fontankan yli Mars-kentän tuntumaan, käännös vasempaan, Insinöörien palatsin ohi, kohta Etnografisen museon kulmalla, Filharmonia siintää kolmensadan metrin päässä... Ehdin!

Matkalla sätin itseäni liioittelusta, innostumisesta, kiinnostuksesta asioihin joista en mitään tiedä ja joihin paneutuminen veisi ihmiselämän. Kuten vaikkapa musiikki. Jos sitten vaikka kotona, puolella korvalla, sohvalla maaten ja lehtiä lukien, mutta ostaa pino lippuja ja olettaa että on tulevaisuudessakin yhtä pöyristyttävän innostunut kuin vuoden toisena päivänä, kukkarossa ylimääräisiä ruplia ja sydän alkuvuoden naiivia energiaa sykkien. Jos sitten vaikka jättäisi menemättä, mutta ei, ihminen juoksee työpäivän jälkeen konserttiin, jonne on ostanut lipun lähinnä yksinkertaisuuttaan ja ja jonkinlaisesta kuvittelemastaan renessanssihengestä.

Löydän paikkani. Kapellimestari ja suurikokoinen ihminen Aleksandr Titov ei johdakaan, vaan nuori Migran Agadzhanjan. Voisi olla siinä 25-vuotias. Hän johtaa tänään Pietarin akateemista nuoriso-orkesteria.

Ensimmäinen teos on Johann Sebastian Bachin Passacaglia / Passakalia Fuuga D Minor. Hm... Ei siinä mitään. Bach on ehdottomasti yksi suurista, ellei suurin. Muistelen opiskeluaikaista ystävää, joka eli Bachille ja hänen musiikilleen. Mutta minua mietityttää se, minkä ongin tietooni että hän ei tiettävästi vieraillut oman kielialueensa ulkopuolella (ks ylläoleva kartta).

Poulencin balettimusiikki vuodelta 1923 jää mitäänsanomattomaksi, ehkä osasyynä sijainti Bachin jälkeen ja ennen loppuhuipennusta. Ei helppo paikka kenellekään. 

Aleksandr Tsfasman perusti vuonna 1926 Neuvostoliiton ensimmäisen jazzyhtyeen AMA-džazin. Klassisen tyynesti alkanut konserttiteos fortepianolle ja orkesterille vuodelta 1956 päätyi mallikkaaseen irrotteluun jazzin tyyliin. 

Lopultakin Piazzolla, jonka takia olin erehtynyt lipun ostamaan. "Perlamutrovyi kontsert" - onko nimi mahdollisesti suomeksi Helmiäis- vai simpukkakonsertti? - ja bandoneonissa Aleksandr Mitjenov. Piazzollan tapa yhdistää ja sekoittaa ylevää, kansanomaista ja intohimoista on kuin itse elämä. 

Edellisessä jazzimprovisaatiossa lämmenneet nuoret orkesterin jäsenet eivät ole pysyä kuosissaan, eikä ole kapellimestarikaan. Puhumattakaan vieressäni istuneista kahdesta eläkeiän hurmaavasti ylittäneestä daamista, jotka siirtyvät muitta mutkitta lähemmäksi lavaa. Toinen alkaa kopistella kepillä ja toisen tiukat kiharat heiluvat puikon tahtiin. 

Filharmonian konserttisarja "Frakissa ja farkuissa" on nimensä veroinen. Filharmonia myös vastaa ohjelmistonsa herättämistä kuulijoiden kerettiläisistä kysymyksistä, kuten vaikkapa että millaista olisi Bachin musiikki ollut, jos säveltäjäkin olisi erehtynyt, etelämmäksi, tai peräti latinalaiseen maailmaan?
Eeva-Liisa

Aleksandr Tsfasman
Astor Piazzolla ja bandoneon





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti