Runon tulkinta on kehossa ja äänessä

Alla Demidova

Luin jostain teatteriohjaaja Jouko Turkan todenneen lausuntataiteen olevan ”tunne-elämältään häiriintyneiden keski-ikäisten naisten terapiaa.” Vai niin. Se ei heti tullut mieleen, kun kuuntelin Alla Demidovan, moskovalaisen - Tagankalla Vysotskin kanssa esiintyneen - näyttelijättären tulkintoja Pasternakin ja Brodskin runoista Pietarin Filharmonian suuressa salissa viime sunnuntaina.

Alla Demidova ei niinkään lausunut kuin eläytyi Boris Pasternakin ja Josif Brodskin teksteihin, heidän elämäntarinoidensa kautta. Ei niin, että kukaan olisi kuvitellut runojen olevan suoraa kerrontaa runoilijoiden elämästä, vaan runoilijoiden hengitystä sanoin ilmaistuna.

Demidovaa ei ensi alkuun hyväksytty teatterikouluun huonon ääntämyksen vuoksi.

Nyt Filharmonian suuri sali oli ääriään myöten täynnä. En ole kokenut Suomessa vastaavaa, vaikka toki nyt jo edes menneiden leidien kuten Ritva Ahosen, Eeva-Kaarina Volasen ja Aino-Maija Tikkasen lausuntailloissa oli väkeä. Puhumattakaan Ella Erosesta, jonka äänestä tuli Tukholman stadionilla vuonna 1940 suomeksi ja ruotsiksi lausutun Maamme, Vårt land -laulun jälkeen Suomen ääni, sinivalkoinen ääni.

Demidovan tulkitsemia runoja ei lueteltu ohjelmassa, mutta mieleen jäi tarinanpätkiä. Pasternakin hän kertoi olleen koti-ihminen, mikä jotenkin yllätti: useiden naisten mies, mukaan lukien Tsvetajevan rakastettu, mahdollisesti vain platonisena rakkautena, mutta kiihkeänä kirjallisuutena. Brodskin vanhempien kanssa isolla vaatekaapilla jaettu huone: siinä runon tila, avaruus. 

Ensi vuonna 80 vuotta täyttävä Alla Demidova pesisi luultavasti Joken suun saippualla ja naurahtaisi kevyesti matalalla hurmaavalla äänellään poistuessaan näyttämöltä.

Eeva-Liisa

Ella Eronen vuonna 1940 Tukholmassa