Ensimmäisenä soitin Laljalle, joka ilahtui: "...kiitos, kiitos, niin kun juhlatkin vielä jatkuvat, vanha uusi vuosi on vasta tulossa ja loppiainen!" Sitähän minäkin, että juhlitaan nyt vaan samaan syssyyn mitä ehditään. Sitten soitin Katjalle, joka heti ensimmäiseksi puuskahti: "Luojan kiitos joulunpyhät ovat ohi!". Panin vastaan ja hehkutin kuinka itse asiassa pyhät yhä jatkuvat ja niinpä minä aionkin... Johon Katja: "Niin todella, pahaksi onneksi taitaa vielä olla pari juhlaa jäljellä...".
Sitä, joka jaksaa juhlia koko kierroksen, odottaa vielä vanha uusi vuosi 13. - 14.1. ja loppiainen 19.1. Loppiainen on Jeesuksen kasteen juhla, kun se lännen kirkoissa on vakiintunut kolmen tietäjän tai kuninkaan Beetlehemin matkan muistoksi. Loppiaisena miljoonat venäläiset käyvät kastautumassa avantoon. Se tehdäänkin kunnolla, päätä myöten ja kolme kertaa. Kastautuminen merkitsee luopumista vanhasta elämästä ja puhdistautumista.
Järjestän joulukauden päättymiskutsut vanhan uuden vuoden ja venäläisen loppiaisen välissä. Minkä tradition mukaan iltaa vietetään on vielä hämärän peitossa. Voimmehan vaikka yhdessä yrittää muistella Shakespearen Loppiaisaatto näytelmän juonta: miten ihmeessä se liittyy loppiaiseen? Toisaalta, viime vuonna samoihin aikoihin ei mikään traditio estänyt Vasjaa, joka on syntynyt ja kasvanut Ukrainassa, laulamasta haikeita ja huikeita ukrainalaisia kansanlauluja. Tiedä vaikka tänä vuonna sama toistuisi duettona, kun saamme piiriimme Valerin, joka on ihka aito ukrainalainen.
En ostanut alennusvodkaa. Ja muutenkin vain pienen putelin miehille juhlakauden loppumisen merkiksi.
Eeva-Liisa
 | |
| Loppiaisen viettoa San Sebastianissa Espanjassa. Kuvassa tietäjät Balthasar, Caspar ja Melchior. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti