Enkelien armeijat

Tatjana Tshursinova 2014 Pietari

"Kauhea on joka enkeli", kirjoitti Rilke runossaan. Se tuli mieleeni kun katselin ystäväni tekemiä enkeleitä, jotka eivät olleet ollenkaan kauheita. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä Rilke kauheudella tarkoitti. Pelkäsikö hän enkeleitä?

90-luvun alussa kriitikko ja runoilija Jukka Koskelainen kirjoitti Helsingin Sanomissa, että Rilke oli myöhäistuotannossaan "Venäjän lumoissa", Venäjän, jonka hengellisyys oli yksinkertaista, ei kovin teologista.

Dostojevski nosti oikean hengellisyyden esimerkiksi yksinkertaisen venäläisen talonpojan, johon viittasin edellisessä blogissani. Venäläinen hengellisyys on kehon, aistien ja yksinkertaisesti rituaaleille antautuvan ihmisen uskoa. Toisin on lännen kirkoissa, katolisessa ja erityisesti protestanttisessa, joissa järki ja teologia sulkevat Jumalan ja hengen oppineisiin lauseisiin ja teoriaan. Niinkö?

Venäjällä asuvana, elämää ja Venäjän ortodoksista kirkkoakin sivusta seuraavana, mieleeni tulee: mitä "kauheat enkelit" ovat? Ovatko ne niitä, jotka ovat alistuneet asettamatta mitään kyseenalaiseksi? Niitä, jotka eivät kysele vaan tottelevat? Enkelin, kuten ihmisen, on kysyttävä miksi, silloin kun kauheuksia tapahtuu.

Eeva-Liisa

Arkkienkeli Mikael 1300-luvulla Jaroslavl

Mihail Nesterovin Surun enkeli 1901 Ukrainassa