2 x Dostojevski

Dostojevski 1: 

Osallistuin hiljattain Dostojevski-retriittiin Suomessa, San Damianon osuuskunnassa Porlammilla. Pohdimme Dostojevskin tuotantoa tutkineen ja päiväkirjoja kääntäneen uskonnonsilosofian emeritusprofessori Heikki Kirjavaisen kanssa Dostojevskin kirjoituksia tämän päivän venäläisestä Eurooppa-kuvasta käsin. Kuuntelimme päiväkirjan sivuja ääneen luettuna ja ainakin minä hätkähdin: onko Euroopan pelko tämän päivän lehdestä vai 1800-luvulta? Sitä paitsi, onko se mitään Euroopan pelkoa, vai pikemminkin ulkomaailman pelkoa?  

 

Toki Euroopassa, Suomessa, länsimaissa on kovasti kritisoitavaa: olemme käpertymässä omaan hyvinvointiimme, oman maailmankuvamme ylivertaisuuteen, omaan yksilöllisyyteemme, omiin valintoihimme, omaan design-kotiimme hörppäilemään omantyylistämme mineraalivettä kauniista lasista seinän kokoisen taulutelevision ääreen. Voimme sitten harrastaa pikkuisen jotain hyvää kuten nenäpäivää tai jotain trendikästä ekoilua kuten vaikka pyöräilyä, mutta mieluiten kolmekymmentäseitsemänvaihteisella maastopyörällä, jolla voi polkea kaupungin halki urheilumielessä muista tienkäyttäjistä piittaamatta.  

 

Ehkä Dostojevski oli, ei pelkästään nerokas kirjailija ja ihmisen sielun syövereiden tuntija ennen Freudia, vaan myös näkijä: näkikö hän sadanviidenkymmenen vuoden päähän eteenpäin ja kylmäsikö näky häntä? Mutta jos Dostojevski näki vain länsimaisen ihmisen sielun tyhjyyteen ja kylmyyteen, niin siinä olen toista mieltä: kyllä Venäjältä löytyy aivan samaa. Ja yhdessä Dostojevskin kanssa etsin toivoa, ulospääsyä materian ja yksilöllisyyden vankilasta. Mutta mistä toivo löytyy? Mistä hengen voitto materiasta? 

 

Dostojevski 2: 

Kävin tiistaina Dostojevski-museossa katsomassa Mika Myllyahon näytelmän Paniikki eli miehiä heromoromahduksen partaalla. Sali oli täynnä, hieman kiikkerät tuolit viimeistä paikkaa myöten myyty. Kolme miestä näyttämöllä: ollaan meditaatiota harrastavan, sisälle jumittuneen maailmanparantajan design-kodissa; vanha ystävä tulee yllättäen, hän on jäänyt vaimoltaan salaa työmatkalta ja häntä piinaa vaimon kritiikki; kolmas mies on maailmanparantajan talk show'ta televisiossa vetävä trendiheppu. Kellään ei tunnu menevän hyvin. Kieli on niin lennokasta, että osa menee ohi, varsinkin silloin kun miehet huutavat toistensa päälle. 

 

Hyvä teksti. Nauratti. Hyvät näyttelijät. Ihailin. Entä sitten: onko meidän ongelmiemme huippu paniikkikohtauksissa, vaimon kritiikissä (ehkä oikeutetussa, mene tiedä), TV-ohjelman lopettamisessa? Hm?

 

Eeva-Liisa

 

Dostojevskin museo sijaitsee Kuznetshni-kujan ja Dostojevski-kadun kulmassa, lähellä Vladimirskaja/Dostojevskaja -metroasemaa.

Venäläisen Paniikki-näytelmän näyttelijät: Aleksandr Bargman, Vitali Kovalenko ja Aleksandr Novikov. Bargman myös ohjasi näytelmän.

Kuva Ryhmäteatterin esityksestä, oletettavasti vuodelta 2006.