Alakerran naapurini kolmannessa kerroksessa

Raahustin työpäivän jälkeen kotiin. Asun hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Kaikenlaiset pikkuasiat painoivat mieltä ja harmittivat. Mieli oli apea. Tuntui kuin asuisin neljännessätoista kerroksessa.

Edellispäivänä olin etsinyt juuri hankkimaani korvakorua, turhaan. Se oli poissa: olin varmaan pudottanut sen kotimatkalla. 

Yhtäkkiä kolmannen kerroksen kohdalla silmäni osuivat seinällä olevaan lappuun: "Kuka on kadottanut riippuvan korvakorun, jossa on kolme kelloa? Teidän sopii tulla tänne (asunto 292) aamulla ennen 8.20, illalla 21 jälkeen."

Jippii! Päiväni oli pelastettu, samoin korvakoruni!

Kello yhdeksän jälkeen seisoin naapurien ovella soittamassa ovikelloa. Äiti ja poika tulivat puuhakkaina avaamaan. Sieltähän reipas heponi löytyi: kolmen kellon lisäksi korussa on hevosen pää.

Mitä muita murheita minulla oli? Ei kyllä tule enää yhtään mieleen.

Eeva-Liisa