sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kohtaamisia hyvässä uskossa


Sumy, Zeljoni gai

I

Istuimme iltaa emännän ateljeessa. Emäntä ja hänen aviomiehensä olivat laittaneet monipolvisen aterian: mimosa-, punajuuri- ja olivjesalaattia, kanapataa ja perunaa. Maljoihin kaadettiin gruusialaista viiniä. Emäntä näytti gobeliinejaan ja öljymaalauksiaan. Isäntä kertoi juuri osallistuneensa kansainväliseen teatterisymposiumiin Pietarissa. Puhe poukkoili, ruoka maistui, ilta pimeni. Isäntä kertoi kotikaupungistaan Sumystä koillis-Ukrainassa. 

Hän kertoi hiljattain tapahtuneen tarinan vanhasta pariskunnasta kotikaupungistaan: he ovat vanhaa paikkakunnalla kuuluisaa akateemista sukua. Isovanhemmat olivat ansioituneet niin, että heidän muistotaulunsa oli talon ulkoseinässä. Eräänä iltana vanhukset huomasivat, että muistotaulu oli rikki ja ottivat yhteyttä viranomaisiin. Seuraavana päivänä heidän ulko-ovelleen ilmestyi toimittaja, joka tiesi rikkoutuneesta muistotaulusta. Vanhuksilta kysyttiin, mitä meiltä he olivat siitä. Vanhukset kertoivat olevansa hyvin pahoillaan. Pian tämän jälkeen Venäjän TV:n ykköskanavalla oli uutispätkä, jossa käynti vanhusten luona esitettiin ja kerrottiin kaupungissa vallitsevasta epäjärjestyksestä ja vandalismista. Pariskunnan Venäjällä asuvat lapset ja sukulaiset näkivät ohjelman ja kauhistuivat mistä oli kysymys. He soittivat vanhuksille, jotka eivät tienneet mistään muusta puhuneensa kuin harmistaan rikkoutuneen muistotaulun johdosta.
 


II
Juomme kahvia pienellä tutulla porukalla, joukkoon liittyy ennestään tuntematon mies, ruotsalaiseksi osoittautuva. Juttu luistaa milloin mihinkin suuntaan. Mies kysyy mistä sitä ollaan kotoisin. Tanja kertoo olevansa Lvivistä, länsi-Ukrainasta. Mies innostuu ja kysyy, no mitäs ajattelet. Tanja naurahtaa, ei kommentoi. Alan puhella ruotsalaisen miehen kanssa ja Tanja jatkaa toisella suunnalla, mutta toisella korvalla kuulen hänen kertovan oman juutalaisen sukunsa pitkää tarinaa kaupungista, jossa vuoden 1931 väestölaskennan mukaan oli roomalaiskatolisia puolalaisia yli 50 prosenttia ja juutalaisia yli 30 prosenttia. Kuulen hajanaisia sanoja: rabbi, pogromi, karkoitus.

Eeva-Liisa


Lviv

Lviv, Lvov, Lemberg on vanha kaupunki ja läntisen Ukrainan kultturellinen, poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen keskus. Kaupunki katsotaan perustetuksi vuonna 1256, sen yliopisto on perustettu vuonna 1661. Kaupunki kuului Puolaan vuosina 1340-1772 sekä uudelleen Puolan itsenäistyttyä vuosina 1919-1939 (muodollisesti vuoteen 1945). Vuosina 1772-1919 se kuului Itävalta-Unkarin keisarikuntaan nimellä Lemberg.

Natsi-Saksan Puolaan 1939 tekemän hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliitto hyökkäsi Itä-Puolaan, minkä seurauksena Lviv joutui neuvostomiehityksen alle. Tuhansia kaupunkilaisia - lähinnä puolalaista ja juutalaista sivistyneistöä - surmattiin ja pakkosiirrettiin Neuvostoliiton itäosiin.
Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja sen miehittämille alueille 1941, natsit murhasivat Lvivin lähes koko juutalaisväestön, arviolta 100 000 ihmistä eli vajaan kolmanneksen kaupungin asukkaista.
Vuonna 1944 Lvivin valtasivat jälleen neuvostojoukot. Kaupunkiin jääneet puolalaiset (noin 100 000–140 000 ihmistä) siirrettiin nyky-Puolan alueelle. 

Sumy on Koillis-Ukrainassa sijaitseva kaupunki, jonka läpi virtaa Dneprin sivuhaara Psel. Sumy perustettiin 1652 vuoden paikkeilla kasakoiden linnoitukseksi tarkoituksena suojella Slobodaa Krimin tataareilta. Kun Sumyn alue liitettiin Venäjän keisarikuntaan, kaupungista tuli tärkeä taloudellinen keskus. Kaupunki kärsi pahoista vaurioista toisen maailmansodan aikana Saksan miehittäessä Ukrainaa ja sodan päätyttyä Sumy rakennettiin uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti