Kerron koko tarinan: palasin tänään Pietariin matkalta Moskovaan. Oli ollut tiiviit pari päivää, mutta juuri ennen junan lähtöä ehdin ensimmäistä kertaa elämässäni Tretjakovin galleriaan. Päätin heti alkuunsa seuralaiseni kanssa, että ei sitten mitään salien läpi juoksua. Eli pitäydyttiin ensimmäisen kerroksen ikoneissa. Mutta niissäkin, hyvät ihmiset, on ihmettelemistä. En aio kirjoittaa niistä yhtään mitään muuta kuin sen, että löysin Vladimirin Jumalanäidin, joka on kotoisin Konstantinopolista 1100-luvulta. Siellähän minä juuri kävin... Niin, en tosin 1100-luvulla, vaan nyky-Istanbulissa.
Mutta tämä ei ole ihme, josta aion kirjoittaa, vaikka minusta Vladimirin Jumalanäidin Moskovaan ilmestymisessäkin on jotain äärimmäisen kiehtovaa.
Tretjakovin jälkeen kiisin pikajunalla kuin troikan kyydissä lumisten - niin juuri: lumisten! - peltojen, metsien, arojen halki. Ilta pimeni ja olimme Pietarissa. Väsyneenä raahauduin metroon. Odotin junaa. Yhtäkkiä huomasin vieressäni penkillä tiedottomassa tilassa puolittain makaavan, puolittain maahan valuneen nuoren miehen. Hätäännyin: mitä voin tehdä, kenelle soittaa, mihin jättää matkatavarani? Mutta samassa viereeni ilmestyy - niin ei mitään enempää eikä vähempää kuin enkeli! Tämä on totinen tosi. Enkeli sanoi, älä huolehdi, me olemme jo hoitamassa asiaa. Jos ette usko, tässä alla on enkelin kuva (pyysin luvan kuvaan, mutta unohdin kysyä nimeä). Panen vielä varmuuden vuoksi viereen toisenkin enkelin kuvan, jonka näin tänään Tretjakovissa. Siten epäuskoiset voivat verrata, tarkastella objektiivisesti ja vakuuttua. Enkeleitä on oikeasti olemassa (senhän tiesivät jo 1200-luvun jaroslavilaiset, jotka maalasivat arkkienkeli Mikaelin).
Eeva-Liisa
Vakuuttavat kuvat ja katse enkeleillä.
VastaaPoista