Löytöretkellä mosaiikkien ihmeellisessä maailmassa

Kristuksen ylösnousemuksen kirkko, Pietari

Kristuksen ylösnousemuksen kirkko Pietarissa, niin sanottu Verikirkko, on jäänyt minulta vähälle huomiolle. Tai ei niinkään, eihän Pietarin yleisestä katukuvasta ja kaikista muista kirkoista täysin poikkeavaa kirkkoa voi olla huomaamatta. En vain ollut tutustunut siihen kovin hyvin, käynyt sisällä vain pikaisesti. Jo sen ulkoasu tarjoaa niin paljon hämmästyttäviä yksityiskohtia, että sisälle poikkeaminen on jäänyt.

Vierailimme Verikirkossa oppaamme Lempin kanssa ja saimme tietoa historiasta, josta jo oli hataraa tietoa: kirkko on pystytetty paikalle, jossa keisari Aleksanteri II murhattiin. Murhan toteuttivat sitä jo monta kertaa yrittäneet Narodnaja volja (Kansan tahto) -liikkeen aktivistit. Liikettä johti Vera Figner, josta olen kertonut toisessa blogissani Pähkinäsaaresta.

Murhatun tsaarin poika Aleksanteri III halusi rakennuttaa kirkon muistomerkiksi isälleen. Järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jonka voitti Alfred Parland. Rakennus oli Parlandille koko elämän mittainen  luova prosessi, sillä työtä riitti yli neljännesvuosisadan. Kirkko vihittiin käyttöön 1907.

Mutta itse asiassa minun piti kirjoittaa Verikirkon mosaiikeista. Kun astuu sisään, näkee järisyttävän määrän mosaiikki-ikoneita neljässä kerroksessa. Mosaiikkien pinta-ala on yli seitsemäntuhatta neliömetriä. Ikonit hehkuvat kirkkaissa väreissä: turkoosia, kirkkaanpunaista, vahvaa puhdasta okraa.

Taiteilija Mihail Nesterovilta tilattiin mosaiikkitöitä katedraaliin vuonna 1892.Toki Verikirkossa on muidenkin taiteilijoiden töitä, kuten Viktor Vasnetsovin, Andrei Rjabushkinin ja Nikolai Harlamovin.

Yksi Nesterovin töistä on Aleksanteri Nevskin ikoni. Se on ikonostaasin vasemmalla puolella, suhteessa muihin kohtalaisen pieni, väreiltään vaatimaton, hienostunut.

Nesterov lienee tunnetumpi kuvatessaan historiallisia aiheita öljyväritöissään. Mutta 1890-luvulla hän kiinnostui uskonnollisista aiheista. Hän käytti historiallisissa töissään tyyliä, jota Venäjällä nimitetään "modern" tai "severnij modern". Mutta siirtyessään yhä enemmän tekemään kirkollisia kuvia, hän pyrki sopeuttamaan tyylinsä ortodoksiseen kaanoniin.

Mosaiikki työtapana on saanut alkunsa idässä ja se kehittyi aleksandrialaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa omaksi taiteenlajikseen. Mosaiikkitöissä käytetään tehosteena usein kultaa ja emalia. Verikirkossakin on ainakin kahdella eri tyylillä tai tekniikalla tehtyjä mosaiikkeja: venetsialaisia ja roomalaisia. Italia onkin mosaiikkitaiteen kehto.

Nesterovin ikonin ymmärsin olevan roomalaisella tekniikalla valmistettu. Se sallii hienostuneemman värien käytön kuin venetsialainen tekniikka, jota suurissa Verikirkon seiniä peittävissa ikoneissa on hyödynnetty. Onpa Nesterovin Aleksanteri Nevskin ikoni tehty millä tekniikalla hyvänsä, siinä on käytetty upeita sävyjä, jotka vaihtuvat hitaasti ja tyylikkäästi maan sävyistä kultaan ja punaiseen. Mikään ei levähdä silmille. Aleksanteri Nevskin asento on nöyrä, sotaonnea hän ehkä rukoilee.

Seuraavaksi suuntaan löytöretkelle Konstantinopolin katedraaleihin - Khoraan ja Hagia Sofiaan, joiden värikäs ja mutkikas historia idän ja lännen kirkkojen ja uskontojen risteyksessä alkaa 300- ja 500-lukujen vaiheilta. Khoraa on sanottu kauneimmaksi säilyneeksi bysanttilaiseksi kirkoksi.

Eeva-Liisa

Mihail Vasiljevitsh Nesterov (31.5.1862 – 18.10 1942) syntyi Ufassa kauppiasperheeseen. Sai taiteellisen koulutuksena Moskovassa ja asui siellä suurimman osan elämästään. Teki matkoja Ranskaan ja Italiaan. Kuului Vaeltajien taitelijayhdistykseen.

Hagia Sofia, Istanbul

Khora, Istanbul