Satunnaisia kohtaamisia

Satunnainen kohtaaminen nuorisojoukon kanssa Helsingissä

Matkustin hiljattain perjantai-iltana Helsingin metrossa Vuosaaresta keskustaan. Kello oli seitsemän tienoilla. Liikkeellä oli kymmenittäin eli satamäärin nuorta porukkaa, arviolta kolmentoista - viidentoista -ikäisiä. Metrovaunu oli täynnä nuoria, tytöt ja pojat istuivat penkeillä olutpurkki kädessä, vieressä mäyräkoira. Nuori poika puhui toiselle: "Näit sä ton ämmän? Se alko v-lla mulle, mä istuin kuulemma liian leveesti. Olis itte painunut p-nsä kanssa...."

Metrovaunun kuljettaja kuulutti: "Pyydämme matkustajia istumaan muihin vaunuihin kuin ensimmäiseen, joka ei ole enää matkustuskunnossa." Vuosaaresta lähdöstä oli kulunut vartti.

Suomalaisina meistä tässä kaikessa ei ole mitään merkillistä. Känni ja aggressio on nuorten normaali olotila ja onhan meillä ne mahtavat Pisa-tuloksetkin. On aivan paikallaan, että eri ikäpolvet viettävät aikaansa eri paikoissa. Niin eivät kulttuurit häiritsevästi törmää.


Satunnainen kohtaaminen nuorisojoukon kanssa Pietarissa

Kuljin Taurian puiston läpi sunnuntai-iltana. Puisto oli täynnä kansaa, kaikenikäisiä. Nuoria perheitä lastenvaunuineen. Isoäitejä ja -isiä. Poikia pelaamassa jalkapalloa. Trubaduureja. Djemben soittajia. Vanha pariskunta puistonpenkillä.

Yhtäkkiä kuulen nuorten laulua ja soittoa, rytmikästä, kitara ja rummut. En erota sanoja, mutta se kuulostaa tutulta. Lähestyn ruohokenttää, jonka ympärille on alkanut kokoontua ihmisiä. Nuorta laulajaa kuvataan. En tiedä mistä on kyse, mutta musiikki kutsuu yhä enemmän kuulijoita paikalle. Vanha mies seisoo lähelläni ja kohta nuorisojoukosta tulee nuori tyttö pyytämään meitä mukaan, tulkaa lähemmäksi, hän sanoo. Mies menee, minä ujostelen. Minulle tulee kuitenkin hyvä mieli siitä, että meitä, minuakin pyydettiin.   

________________

Jos olisin ollut turisti tai kieltä taitamaton ja kulttuuria tuntematon, mitä olisin nähnyt Helsingissä ja mitä Pietarissa? Mitä olisin ajatellut? Miten ymmärtänyt tilanteet?

Ehkä juuri samalla tavalla kuin nyt: tulin surulliseksi Helsingin nuorista. Jokainen aikuinen oli nuorille potentiaalinen vihollinen. Pietarin nuoret ottivat vanhat äijät ja ämmät mukaan.

Tietenkään, täysin sattumanvaraisia tilanteita ei voi verrata. Vai voiko? Siksi kysyn itseltäni: mistä moinen ero?

 Eeva-Liisa