Kuuntelin toukokuun alussa Eho Moskvy -radiokanavan ohjelman Kulttuuripolitiikka uutena ideologiana, jossa kanavan emännän Ksenija Larinan kanssa keskustelua veti Diletant-lehden päätoimittaja Vitali Dymarski ja vieraana oli Venäjän presidentin kansainvälisen kulttuuriyhteistyön erityisedustaja, Mihail Jefimovitsh Shvydkoi. Vuosina 2000 - 2004 Shvydkoi toimi kulttuuriministerinä.
Ohjelmassa puitiin sitä, että täytyykö kansallista kulttuuria tietoisesti edistää ja ylläpitää? Keskusteltiin myös taiteen vapaudesta ja siitä, tarvitseeko sitä määritellä kulttuuri-politiikassa - koska taiteellisen työn vapaushan on taattu perustuslaissa.
Kiintoisasti puristettiin esille terminologian ydintä. Shvydkoi sanoi, että patriotismi ei ole ideologiaa, vaan tunne. Hän myönsi kuitenkin, että patriotismin tunne on monimutkaisessa suhteessa ideologioihin. Dymarski totesi, että Venäjällä valta esittää itsensä valtiona (gosudarstvo) tai kuten Larina sanoi, äitinä.
Keskustelussa ihmeteltiin ettei ukrainalaiselle filmille Haitarma, joka kuvaa krimintataarien karkottamista vuonna 1943, pitkään aikaan löydetty esityskanavaa Venäjällä. Loppujen lopuksi elokuva on kuitenkin esitetty Venäjän televisiossa kakkoskanavalla, sitten Kulttuurikanavalla ja lopulta Rossijalla.
Shvydkoi siteerasi Goethea, vaikkakaan ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan: "ei ole olemassa patrioottista taidetta, ei patrioottista tiedettä". Shvydkoin käsitys on, että venäläinen (tässä hän käytti kahta eri sanaa: 'rossiiski' ja 'russki') perinne on jo Radischschevin, Gogolin ja Lermontovin ajoista ollut patrioottista.
Sen sijaan Shvydkoi muisteli 90-lukua, jolloin vaadittiin, että pitää luoda kansallinen ideologia. Siihen hän oli vastannut: meillähän on venäläinen kulttuuri - siinä on kaikki. Ei tarvitse kuin tuntea Pushkin, Tolstoi ja muutama muu - ja panna lapset lukemaan ne.
Eeva-Liisa
 |
| Kuva elokuvasta Haitarma. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti