...näen porttikongin, joka ei päätykään, vaan johtaa valoon
ja salaisuuteen. Jonnekin aivan uuteen, mistä minulla ei ole ollut
aavistustakaan, vaikka olen kulkenut näitä katuja jo yli kolme vuotta.
Tällainen on Pietari kotikaupunkina: loputon, määrätön, mieletön. Yksikään jokapäiväinen työmatka tai iltakävely ei ole juuri samanlainen kuin toinen. Milloin eteen hyppää kissa kellarista, milloin raavas mies kantaa suurinta näkemääni kukkapuskaa, milloin...
... kukko hyppää katolle ja rehvastelee kuin olisi aina ollut siellä. Tässä kaupungissa pitää todella muistaa nostaa katseensa maantien pölystä senkin uhalla, että kompastuu kadun kuoppiin, tai, mikä vielä jokin aika sitten oli melko tavallista: putoaa avoimeen viemäriaukkoon. Niitä en ole aivan viime aikoina nähnyt, Slava Bogu, Jumalalle kiitos.
Kun olen väsynyt historian meteliin tai kulttuurin yli äyräiden vuotaviin vaikutteisiin, voin kävellä joitakin satoja metrejä ja istahtaa Taurian puistoon. Siellä voin olla yksin yhdessä muiden kanssa. Siellä kävelevät nuoret kauniit pariskunnat, lapsiperheet, nuori mies taluttaa anoppia tai koiraa, anoppi lykkää lastenvaunuja. Rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto.
Lähden kotiin raukeana. Vilkaisen sivulleni - ja näen uuden kujan, joka ei näytä päättyvän...
Eeva-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti