... ja vaikka mielessä on vain arkisunnuntainen retki kaikessa kiireessä edestakaisin Pihkovaan, se voi muuttua oikeassa seurassa ja oikeilla eväillä miksi vain. Niin, eväistä: syödä ei juuri ennätetty, kun pelottavan ja hikisen kolmituntisen automatkan jälkeen saavuimme Pihkovaan: Kreml, Pyhän kolminaisuuden katedraali, 1000-luvun tietämissä nousseiden kirkkojen rykelmät, vihreät ja kultaiset kupolit, valkeina hohtavat seinät.
Mutta matka ei päättynyt Pihkovaan, vaikka senkin salaisuudet jäivät lähes tutkimatta. Ei, kello viiden kieppeillä jatkoimme matkaamme kohti Viron rajaa, Petseriä. Luostarin muurien ulkopuolella koirat hyppelivät, koululaiset näyttivät pyhäpukeissaan neuvostopioneereilta ja jokunen maan vähäväkisissä oli toiveikkaasti asettunut matkan varrelle.
Luostarin portti oli auki. Astuimme sisään ja kauas jäi kavala maailma. Muurien ulkopuolelle jäi Krim ja Ukraina, valtojen pelit, kirkon ja valtion häkellyttävä symbioosi. Aukeni hiljaisuus, jonka rikkoi vain kiihkeä kellojen kalke: pääsiäiskellot soivat toki vielä pitkään. Ne soivat yläkirkosta ja alakirkosta: yhdessä palvelus oli juuri päättynyt, toisessa alkanut. Munkit kiirehtivät minkä kumpuilevassa maastossa kykenivät palveluksesta toiseen. Pihapenkillä istui silmäpuoli nainen ja vanha munkki, kumpikin johonkin unohtuneina, kiireettä, aikaa ei ole. Vain kellojen kumina, joka ei mittaa aikaa, ei ainakaan tätä nykyistä aikaa.
Mekin kiirehdimme ehtiäksemme vilkaisemaan alakirkkoa, jossa oltiin juuri panemassa ovia kiinni. Kaksi naista napsauttivat lukon kiinni nenämme edessä, mutta me anelemaan, eikö vielä ehtisi vilkaista, kun ollaan kaukaa... Nuorempi naisista huokaisee: "Mitä kiusauksia..." ja avaa oven. Voi autuutta kun maailman kiusaus on tämän kaltainen: sallia meidän nähdä kauneutta. Brodskiko kirjoitti: "Estetiikka on etiikan äiti."
Meidän hurmaavat oppaamme ja kuljettajamme Kelton luterilaisen pappisseminaarin nuoret miehet olivat oivallista matkaseuraa omassa protestanttisessa hiljaisuudessaan. Retki oli pitkä, tie vaivalloinen, kahdesta kalasta ja leivästä vain haaveiltiin, mutta: näkeminen on ymmärtämisen äiti. Kohtaaminen on ekumenian hyvä isä.
Eeva-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti