Hämmennyn tämän tästä jostain asiasta. Siitä, että minulle ei luovutetakaan harmaata baskeriani narikasta, jään pohtimaan miten suhtautua, ja kun tajuan että minun olisi pitänyt yksinkertaisesti kysyä missä se on, huomaankin olevani jo satojen metrien päässä metrossa matkalla kotiin. Tai siitä, että kukat maksavat luottokaupassani milloin mitäkin, aina vakuutuksin: alennettu hinta Teille! Tai siitä, että...
... sanojen merkitys on toinen kuin luulen, tai sisältö toinen kuin mihin olen tottunut. Tai en ymmärrä sanan konnotaatioita, oheismerkityksiä.
Venäjällä hämmennyn usein kuinka eri tavalla sana, sen painoarvo tai tyylilaji ymmärretään. Meillä Suomessa sanaa invalidi käytetään enää lähes yksinomaan vanhojen järjestöjen kuten Invalidiliitto ja Sotainvalidien veljesliitto nimissä. Venäjällä nimittäin sana 'invalid' juuri näin kirjoitettuna ja lausuttuna on yhä yleisessä käytössä. Olin mielessäni ihmetellyt, että onko sana venäjän kielessä todella niin neutraali ja nykyaikainen ettei siihen kukaan kiinnitä huomiota.
No vihdoin kuulin asian nostettavan keskusteluun: Irina Prohorovan keskusteluohjelmassa kolme asiantuntevaa naista Moskovasta keskusteli samaan tyyliin kuin meillä ainakin 80-luvusta alkaen. Akateemiset naiset halusivat poistaa sanan 'invalidi' venäläisestä kielenkäytöstä, kiinnittivät huomiota siihen, että ihminen ei ole yhtä kuin vammansa eikä häntä pitäisi määritellä 'ihmiseksi jolla on rajoitetut mahdollisuudet'. Liikuntavamman ollessa kyseessä ehdotettiin lähes samaa termiä kuin liikuntavammainen, tai ruotsinkielessä 'rörelsehindrad': 'tshelovek s ogranitshennoi mobil'nost'ju'.
Oli vapauttavaa kuulla tämä keskustelu. Siinä sanoitettiin yhtä mielessäni hämmennystä tuottanutta asiaa. Irina Prohorova johdatteli keskustelua rauhallisesti provosoimatta, mutta sai kuitenkin keskustelijat puhumaan suoraan ja rehellisesti myös omista muistoistaan: yhden keskustelijan isä, joka oli vammautunut sodassa, ei ollut saanut mitään tukea yhteiskunnalta. Samalla Suuri isänmaallinen sota ja sen sankarit ovat yhä edelleen arvostetussa asemassa.
En ollutkaan ollut täysin väärässä ihmetellessäni hiljaista hyväksyntää. Kuinka paljon hämmennyksistäni onkin aivan syystä? Minun pitää ottaa hämmennykseni todesta. Kysyä baskerini perään, todeta kohteliaasti kukkakauppiaalleni, että mikä erikoishinta tämä muka on, kun edelliskerralla maksoin puolet vähemmän. Ja kysyä sanojen perään, kaivaa ja pöllyttää, olla tyhmä - tai viisas, kuten Irina Prohorova ja muut kissan pöydälle nostaneet naiset.
Eeva-Liisa
Irina Prohorova vetää RBK-televisiokanavalla keskusteluohjelmaa Arvojen järjestelmä, Sistema tsennostei ja radiokanava Komsomol'skaja Pravdassa jokaviikkoista Arjen kulttuuri, Kul'tura povsednevnosti -ohjelmaa.
Hän on myös vuonna 1992 perustetun yhteiskunnallisen kulttuurilehden New Literary Observer - Novoje Literaturnoje Obozrenie päätoimittaja. - Kyllä, Irina on sukua Mihail Prohoroville, hänen vanhempi sisarensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti