Dialogia salongissa ja kulttuurilehdessä

Kiersin Taurian puistoa. Silmiini osui punaista hehkuva mainos-pylväs: Zvezda-lehti täyttää 90 vuotta. Lehti, joka julkaisi Osip Mandelshtamia, Boris Pasternakia ja joka eli läpi piirityksen. 

Yliopistovuosina luin tätä Venäjän vanhinta aikakauslehteä. En ole enää vuosiin seurannut lehteä ja hämmästyin iloisesti, että lehti elää edelleen. Uskomatonta, että tässä kilpailussa ja uutta sokeasti palvovassa postmodernissa ajassa joku lehti sinnittelee yhdeksänkymmenvuotiaaksi. Kaiken lisäksi, lehti ei ota vastaan materiaalia sähköisessä muodossa. Lämpimät onnitteluni! (täytyy hetimmiten ostaa lehden irtonumero).   

Käännyin kannoillani. Samalla kohtaa toisella puolella Taurian puistokatua on yksi lähitienoon lempirakennuksistani: kulmatalo, jossa Vjatsheslav Ivanov kokosi kotiinsa taiteilijoita, runoilijoita ja filosofeja vuosina 1905 - 1912. Talo on huonossa kunnossa ja ollut remontissa useat vuodet.

Vjatsheslav Ivanovitsh Ivanov syntyi 1866 ja aloitti historian ja filosofian opiskelunsa Moskovassa, jatkoi lukemalla roomalaista lakia Berliinissä. Hän muutti Roomaan arkeologian opintojensa takia. Siellä hän tapasi runoilija ja kääntäjä Lydia Zinovjeva-Hannibalin, jonka kanssa avioitui. He muuttivat ensin Ateenaan ja myöhemmin Geneveen, ja matkustelivat Egyptissä ja Palestiinassa. Ivanov kirjoitti itsekin runoja, sonetteja, joissa oli keskiaikaisten katolisten mystikkojen vaikutusta.

Tämä kosmopoliittinen aviopari asettui asumaan Taurian puistokadun tornitalon seitsemänteen kerrokseen, jossa alkoivat pitää kaupungin muodikkainta kirjallista salonkia taiteen ja tieteen kermalle. Salonki kokoontui joka keskiviikko ja siellä kävivät symbolistit kuten Aleksandr Blok, teatteri-ihmiset kuten Vsevolod Meyerhold, jopa myöhemmin Pariisiin muuttanut ja ortodoksinunnaksi vihitty Maria Skobtsova.

Zvezda sai ankaraa kritiikkiä julkaistuaan ideologisesti tyhjää runoutta kuten Anna Ahmatovan. Anna Ahmatovalle puolestaan jäi Ivanovin salongista ikävä muisto: Ivanov kehotti häntä jättämään aviomiehensä Nikolai Gumiljovin, itki kuullessaan runoilijattaren lukevan runojaan, mutta kritisoi niitä jälkeenpäin.

Tarinat kertovat minulle hauraasta, mutta inhimillisestä unelmasta, vapaudesta. "Vapaus ilmenee dialogissa".

Eeva-Liisa