Kun palasin joululomaltani Pietariin menin Suureen
nukketeatteriin katsomaan näytelmää Jouluna kaikki ovat vähän kuin
tietäjiä... Koko perheen näytelmä oli nimetty Josif Brodskin runon
mukaan. Näytelmä koostui seitsemästä jouluseimestä, kuvaelmasta, joulun kertomukseen liittyen.
Tarinat liikkuivat Itämaan tietäjien Kasparin, Baltasarin ja Melkiorin mukana heidän suunnistaessaan Suuren Tähden mukaan uutta kuningasta kumartamaan; seurasivat Joosefia ja Mariaa heidän epätoivoisessa majapaikan etsimisessään; näyttivät Herodeksen kasvot, jotka irvistelivät kauheasti, muuttuivat milloin yhden viiksiniekan (Stalin), milloin toisen (Hitler) kasvoiksi.
Toisaalta, hauskempia tietäjiä en ole koskaan tavannut! Enkä iloisempia: ralleja rallattaen he kulkivat kohti tähteä... Ja kun enkeli vielä varmemmaksi vakuudeksi ilmestyi heille kertomaan kuka tämä kuningas oikeastaan on ja esitti tietäjille oman ylistyslaulunsa, oli sekin toista maata kuin yleensä: oman kansakouluni asteikolla laulelusta olisi saanut 5-, mutta tehtävän täyttämisen laadusta 10+.
Enkelin soolo oli virkistävä kuin karpalo kinuskikastikkeessa, muuten näytelmän kokonaisuutta kannattelivat nuoren laulu- ja soittotaitoisen näyttelijäkaartin esittämät joululaulut: Stille Nacht Heilige Nacht, Ave Maria, Raduitesja ljudije.
Herodeksellekin ilmestyi yllätysvieras, joka kyseli missä kuningas Herodes on. Kun kuningas alkoi aavistaa kyselijän tarkoitusperän, hän tekeytyi hovimieheksi ja väitti kuninkaan olevan erittäin pitkällä työmatkalla. Vieras oli lähtevinään, mutta kääntyi äkkiä ympäri ja yllätti kuninkaan, Herodeksen. Herodes alkoi hieroa kauppoja, mutta hänellä ei ollut mitään mitä vieras olisi ollut vailla: valtakuntaa hän ei tarvinnut, oli omakin. Niinpä kuvaelma päättyi ankarasti Herodeksen kannalta: pää poikki.
Mietin lasten kokemusta kuolemasta, Herodeksen vaatimasta pikkulasten surmasta, Kuolemasta viikatteineen. Takanani istuva pikkutyttö tarkisti äidiltään: "Tappoiko Elote vain pojat? Ei tyttöjä?"
Kekseliäät näyttämökuvat: lapaset Mariana ja Joosefina, moneen suuntaan aukeavat tarinalaatikot; hellyttävät henkilöt: rakastunut Joosef joka hädissään yrittää löytää Marialle paikkaa missä synnyttää, historian synkkien sivujen keskellä vaeltavat vilpittömät tietäjät, innokas enkeli aina valmiina astumaan esiin ja ilmoittelemaan - kaikki tämä muutti illan joulun ihmeeksi. Niin ja tietysti vielä katosta jokaisen katsojan syliin tipahtanut mandariini.
Eeva-Liisa
Suuri nukketeatteri, «Санкт-Петербургский Большой театр кукол», Nekrasovin katu 10, verkkosivu: vk.com/bkt_spb
Tarinat liikkuivat Itämaan tietäjien Kasparin, Baltasarin ja Melkiorin mukana heidän suunnistaessaan Suuren Tähden mukaan uutta kuningasta kumartamaan; seurasivat Joosefia ja Mariaa heidän epätoivoisessa majapaikan etsimisessään; näyttivät Herodeksen kasvot, jotka irvistelivät kauheasti, muuttuivat milloin yhden viiksiniekan (Stalin), milloin toisen (Hitler) kasvoiksi.
Toisaalta, hauskempia tietäjiä en ole koskaan tavannut! Enkä iloisempia: ralleja rallattaen he kulkivat kohti tähteä... Ja kun enkeli vielä varmemmaksi vakuudeksi ilmestyi heille kertomaan kuka tämä kuningas oikeastaan on ja esitti tietäjille oman ylistyslaulunsa, oli sekin toista maata kuin yleensä: oman kansakouluni asteikolla laulelusta olisi saanut 5-, mutta tehtävän täyttämisen laadusta 10+.
Enkelin soolo oli virkistävä kuin karpalo kinuskikastikkeessa, muuten näytelmän kokonaisuutta kannattelivat nuoren laulu- ja soittotaitoisen näyttelijäkaartin esittämät joululaulut: Stille Nacht Heilige Nacht, Ave Maria, Raduitesja ljudije.
Herodeksellekin ilmestyi yllätysvieras, joka kyseli missä kuningas Herodes on. Kun kuningas alkoi aavistaa kyselijän tarkoitusperän, hän tekeytyi hovimieheksi ja väitti kuninkaan olevan erittäin pitkällä työmatkalla. Vieras oli lähtevinään, mutta kääntyi äkkiä ympäri ja yllätti kuninkaan, Herodeksen. Herodes alkoi hieroa kauppoja, mutta hänellä ei ollut mitään mitä vieras olisi ollut vailla: valtakuntaa hän ei tarvinnut, oli omakin. Niinpä kuvaelma päättyi ankarasti Herodeksen kannalta: pää poikki.
Mietin lasten kokemusta kuolemasta, Herodeksen vaatimasta pikkulasten surmasta, Kuolemasta viikatteineen. Takanani istuva pikkutyttö tarkisti äidiltään: "Tappoiko Elote vain pojat? Ei tyttöjä?"
Kekseliäät näyttämökuvat: lapaset Mariana ja Joosefina, moneen suuntaan aukeavat tarinalaatikot; hellyttävät henkilöt: rakastunut Joosef joka hädissään yrittää löytää Marialle paikkaa missä synnyttää, historian synkkien sivujen keskellä vaeltavat vilpittömät tietäjät, innokas enkeli aina valmiina astumaan esiin ja ilmoittelemaan - kaikki tämä muutti illan joulun ihmeeksi. Niin ja tietysti vielä katosta jokaisen katsojan syliin tipahtanut mandariini.
Eeva-Liisa
Suuri nukketeatteri, «Санкт-Петербургский Большой театр кукол», Nekrasovin katu 10, verkkosivu: vk.com/bkt_spb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti