Flaneerausta

                      Pietari on hieno paikka harrastaa kaupunkikävelyjä. Upea rakennustaide ympäröi

Italjanskaja ulitsa

kulkijan keskustassa, puistot ovat hyvin hoidettuja, pietarilaisten sivistynyt käytös on silmiinpistävää. Tälle ikävän kontrastin tuovat kaikkialla meluavat katumaasturit, tila-autot, pitkät mustat autot. Ne täyttävät ihmisten pihat, jalkakäytävät, puistikot. Kaupunki on rakennettu täyteen viivasuoria, leveitä valtaväyliä, joilla on käynnissä jatkuvat kiihdytysajot punaisista valoista seuraaviin. Eurooppalaisista 30 ja 40-kilometrin tuntinopeuksista asuinalueilla ei ole tietoakaan, hyvin suunnitelluista kiertoliittymistä puhumatta. Nevan rannoilla, jotka saattaisivat olla yksi kiehtovimmista matkailukohteista, vallitsee taukoamaton moottorin jylinä ja ilma on vaikea hengittää. On tuskallista nähdä ambulanssin seisovan liikenneruuhkassa sireenit ulvoen eikä kukaan tee elettäkään tilan antamiseksi. Toisaalta tällaista tilaa ei ole. Suunnittelijat ovat pyrkineet parantamaan liikenteen sujuvuutta lisäämällä ajoväyliä, mutta tyhjä tila täyttyy hetkessä. Asfaltin sijaan tarvittaisiin älykkäitä ratkaisuja. Pietarissa autoilijat tuntuvat olevan vakuuttuneita siitä, että liikenne sujuu parhaiten äkäisellä äänimerkin painamisella. Jarrupolkimen käyttöä vältellään viimeiseen asti.

Robespierren rantakatu

Venäjällä kokeillaan uutta sääntöä, joka sallisi kääntymisen oikealle punaisissa valoissa. Idean vaarallisuuden lisäksi on huvittavaa, että sitä perustellaan bensan säästöllä. Kenellekään ei ole tullut mieleen säästää polttoainetta alentamalla nopeuksia, tai vähentämällä ajamista. Ilmeisesti asioista päättäviä eivät kiinnosta onnettomuusluvut, jotka viiden miljoonan ihmisen kaupungissa ovat järkyttävät Suomeen verrattuna. Onnettomuuksien ja päästöjen aiheuttamaa kuolleisuutta ei myöskään oteta huomioon kustannuslaskuissa. Maan on vallannut samanlainen moottorihulluus kuin Suomen 60-luvulla. Näyttävät autot luovat vapauden illuusion. Yhdistyessään perinteiseen machokulttuuriin ne toimivat alas painetun venäläisen uroon itsetunnon pönkittäjänä. Mistäpä löytyisi sellainen uros politiikan johtoon, joka uskaltaisi vetää pelin poikki? Vai tarvitaanko tähänkin jokin liikenneuhrien äitien järjestö vaatimaan: jo riittää holtiton kaahaaminen ja julkisen tilan ryövääminen autonmöhkäleille.

Se, missä suomalaisilla on oppimista pietarilaisilta, on tien antaminen jalankulkijalle. Ei tarvitse kuin siirtää jalkaa kohti suojatietä, niin heti seisahtuu pitkä rivi bemareita, mersuja, lexuksia ilman nokan koputusta. Mitenköhän tämä ihme on saatu aikaan? 

Mikko 

Uusi asfaltti Nevskillä ilman autoja.