lauantai 20. heinäkuuta 2013

VALOA JA VARJOA

20.7.2013


Rembrandt Harmenszoon van Rijn oli menettänyt kaiken: vaimonsa Saskian, kaksi muuta naista ja elämänkumppaniaan, kaksi tytärtään, kolme poikaansa, omaisuutensa. Suosio oli alamaissa. Hän itse oli köyhä ja yksinäinen. Kuitenkin hän oli ollut mies, joka oli halunnut paljon, saanut paljon, mutta myös tuhlannut ja menettänyt, käynyt oikeusjuttuja ja toimituttanut poikansa äidin mielisairaalaan. 

Elämänsä viimeisinä vuosina hän maalasi työn Tuhlaajapojan paluu, joka on Eremitaasissa, Pietarissa. Tiettävästi Katariina Suuri hankki työn Eremitaasin kokoelmiin 1760-luvun loppupuolella. 

Kävin taidemuseossa arkipäivänä talvella, kun oli täysin rauhallista ja sain kulkea yksin museon käytäviä ja viipyä katsomassa jokaista työtä niin kauan kuin halusin. En oikeastaan halunnut nähdäkään muita töitä kuin Tuhlaajapojan. Olin halunnut nähdä sen jo kauan. Toki olin nähnyt sen useamman kerran, mutta aina nopeasti, kiirehtien, osana ryhmää tai muuten itse itseäni piiskaten näkemään enemmän.   

Ensimmäistä kertaa näin työn keskellä olevan haalean, häilyvän hahmon. Hahmo järkyttää: mitä tuo epämääräinen ihminen tekee keskellä upeaa maalausta? Eikö olisi riittänyt, että vanha, viisas, rakastava isä kauniissa punaisessa viitassaan olisi ottanut vastaan poikansa, joka oli tuhlannut osuutensa isän omaisuudesta? Eikö siinä olisi jo ollut maalauksen aihe?

Se ei riittänyt Rembrandtille. Hän maalasi työhönsä muitakin henkilöitä, joista useiden tulkintojen mukaan oikealla oleva punaviittainen mies on vanhempi veli. Se, joka oli jäänyt isänsä luo kotiin ja hoitanut kaiken aina mallikelpoisesti. 

Mutta minua puhuttelee teoksen keskellä oleva varjossa oleva hahmo: kuka hän on? Mitä hänen silmänsä kertovat? Miksi hän nojaa pylvääseen, aivan kuin ei pysyisi pystyssä muuten, vai piilotteleeko hän?

Lähdin museosta kevättalven valoon, mutta aistin myös varjon, ja aloin oivaltaa, että kaikkea ei ymmärrä valossa.

Eeva-Liisa



Hollantilainen Rembrandt Harmenszoon van Rijn (1606 - 1669) maalasi Tuhlaajapojan paluun arviolta vuosina 1668 - 1669.  

Henri J.M.Nouwen: The Return of the Prodigal Son - A Meditation on Fathers, Brothers and Sons. 1992. - Anna-Maija Raittilan suomennos: Kotiinpaluu. Kirjapaja 2004.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti