Me - väärä esitys

Olin pitkään halunnut käydä Nekrasovin kadulla sijaitsevassa Pietarin Suuressa nukketeatterissa. Sen aikuisille suunnattu näytelmä ”Екклесиаст” (Saarnaaja) on herättänyt huomiota moraalisilla pohdinnoillaan. Kysyin kassalta onko täksi illaksi lippuja. Vastaus alkoi da-sanalla enkä kuunnellut loppua. Esityksen kestettyä jonkin aikaa oivalsin, ettei nyt ruodittu vanhatestamentillista etiikkaa. Tarkistin lippuni. Siinä luki ”Мы” (Me).  Ohjelmalehtisestä selvisi, että kyseessä oli Jevgeni Zamjatinin klassinen antiutopia. ”Saarnaaja” oli peruttu.

 Kulttuurimatkailijat suuntaavat usein baletin ja musiikin pariin, tai kenties Baltiskij domin teatteriesityksiin. Pietarissa on myös korkeatasoisia marionettiteattereita.  Neuvostoliiton perustajat panostivat nukketeatteriin ymmärtäessään sen valistusarvon. Ehkä sitä pidettiin pysähtyneisyyden aikana harmittomana hupina. Sitä se ei aina ollut.  Nukketeatterin aikuisille suunnatut esitykset saattoivat sisältää purevaa yhteiskuntakritiikkiä, ajoittain nuket äityivät kommentoimaan mm. Afganistanin sotaa tai surkeaa elintarviketilannetta ohi tekstin. Suuri nukketeatteri esitti ensimmäisenä maassa mm. Ilf ja Petrovin satiirisen ”12 tuolia” sekä Majakovskin ”Luteen” (tulevaisuuteen sijoittuva yhteiskuntakritiikki oli sallittua).

 ”Me” (alkuteos 1924; suom. 1959) on antiutopia yhteiskunnasta, jossa Suuri Hyväntekijä johtaa Ainoaa Valtakuntaa (Единое Государство). Pitkä sota on hävittänyt valtaosan ihmiskunnasta, loput elävät lasimuurien sisällä eristettynä muusta maailmasta. ”Me” on ensimmäisiä dystopiakuvauksia. Huxleyn ”Uljas uusi maailma” ja George Orwellin ”Vuonna 1984” ovat saaneet siitä vaikutteita.

Teatterisovituksessa sovellettiin japanilaista bunraku-tekniikkaa: mustiin pukeutuneet näyttelijät käsittelivät puisia sauvanukkeja. Osuva valaistus, vauhdikas musiikki ja koreografia, kevyellä ironialla höystettynä,  tempaisi pääosin nuoren yleisön mukaansa. Mietin, mitä yhtymäkohtia heidän elämäänsä esitys tarjosi? Tulkinta oli uskollinen alkutekstille. Suoria viittauksia nykypolitiikkaan ei ollut, lukuun ottamatta Suurta Hyväntekijää, jonka hauenkatse kieltämättä toi mieleen nykyvaltion suuren hyväntekijän. Toki kyseessä oli selkeä totalitarismin kritiikki, mutta yhtä lailla saattoi nähdä kauhukuvan siitä, mihin rationalistinen ajattelu pahimmillaan johtaa, kun erehtymätön tiede on ratkaissut älylliset ja eettiset ongelmat.  

 Aikanaan Zamjatin varoitteli liian edistysuskon saattavan johtaa siihen, että ihmisyhteisöt nauliutuvat dogmaattisten oppien puristukseen. Ehkäpä siinä oli esityksen sisältö: on kavahdettava yhtenäistävää ideologiaa, oli pohjana sitten sosialistiset ihannekuvat tai yhden ainoan vaihtoehdon politiikka globalisaation vallitessa.

 

Täältä löytyy videoklipsi esityksestä.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=wqMhqMfXNZo