9.5.2013
Matkustan metrolla Kuptshinon pääteasemalle, tapaan siellä
ystäväni ja vaihdamme paikallisjunaan, jäämme pois asemalla, jonka nimi on 21
kilometriä. Asema on saanut nimensä sen mukaan miten monta kilometriä on tultu Pietarista
etelään. Asemalta on kivenheitto Pushkinin kaupungin
keskustaan.
Tapaamme ystävät, paikalliset asukkaat ja lähdemme kävelylle palatsin puistoon, jota Aleksandr Pushkin muisteli: Tsarskoje Selon kauniit puistot, puut. Katariinan palatsi on käsite, joka vaatii aikaa, voimia ja aivan erityisen kiinnostuksen heräämista, ainakin minulle
joka en ole palatsien ylin ystävä, että jätän sen suosiolla tällä kertaa väliin ja kävelen
vain puistossa kevään merkkejä tarkkaillen.
Kerrankin on aikaa kuljeskella ja vielä niin varhaista ettei ole kovin paljon turisteja,
puiston käytävillä on tilaa. Ruoho vihertää, puut työntävät silmuja. Valkovuokot kukkivat joka puolella: lapsuuden äitienpäiväkukka!
Ja vihdoin kuulen kevään ääniä: satakielen ja mustarastaan. Kuulemme vielä muitakin sävelmiä, joiden laulajia arvuuttelemme. Venäjänkieliset linnunnimet ovat minulle tuikituntemattomia, hyvä kun tunnistan jonkun kevään laulajan suomeksi.
Seurue kävelee puistossa joka kevät. Heidän kokemuksensa mukaan olemme liikkeellä niinä muutamina päivinä tai korkeintaan viikkoina, jolloin vihreän värin sävyt ovat rikkaimmillaan: on vielä vanhaa vihreää, talvehtinutta ja mullaksi muuttuvaa; mutta uusi tulee voimalla kaikissa eri muodoissa ja nyansseissa. Ätshii!
Olen ihaillut samaa, toukokuun alkupäivien/viikkojen ihmeellistä silmujen puhkeamista. Kaunista ja jännittävää, jokaisella puulajilla oma tahtinsa.Vaahtera kukkii--ja äkkiä pienet lepakkomaiset lehden- alut peittävät kukat. Toinen kiehtova ääni on jäiden sulaminen järvessä; jäiden viimeisinä päivinä kuuluu pieni helinä, kevyttä risahtelua ja sihinää. Tuomi on jo aloittanut täällä Helsinki-Lohja akselilla kukinnan -- nyt on se kuuluisa "mellan hägg och siren" -- tuomen ja sireenin kukinnan välinen toiseksi ihanin aika.
VastaaPoistaterv. Kirsi K.