Lasten ystävä

Pietarin vastakohdat ovat hätkähdyttäviä. Robespierren rantabulevardilla sijaitsee ”Poliittisen vainon uhrien” muistomerkki. Korttelin päässä, Shpalernajalla, on Dzeržinskin näköispatsas. Moskovassa salaisen poliisin perustajan patsas kaadettiin ensi töinä sosialismin kukistuessa. Pietarissa patsas koreilee paraatipaikalla Smolnaan vievän kadun varrella. 

Kysyn patsaan juurella istuvilta skeittareilta, ketä patsas esittää. ”Joku neuvostojohtaja. Ehkä Lenin?” arvelevat pojat. Vastaus ei ihmetytä. Tuttavani 15-vuotias tyttärentytär tunnisti valokuvassa esiintyvän Che Guevaran Leniniksi. Nuoret osaavat sijoittaa henkilöt oikeaan poliittiseen suuntaukseen, mutta muuten tietämys yli kaksi vuosikymmentä sitten sortuneesta järjestelmästä on vähäistä. Ilmeisesti myös Leningradin entisten komsomol-johtajien vahvat asemat nykyisessä valtionhallinnossa ja liike-elämässä ovat tuntemattomat.  

                       

Feliks Edmundovitš  Dzeržinski oli syntyjään puolalainen aatelinen, joka radikalisoitui jo lukiovuosina. Lokakuun 1917 vallankaappauksen jälkeen hän vastasi bolševikkien päämajan, Smolnan, turvallisuudesta. Pian Lenin valitsi hänet salaisen poliisin, Tšekan, päälliköksi.  Dzeržinski on mielletty julman likvidointijärjestelmän isäksi ja yhdistetty Stalinin hirmuhallinton. Tosin Dzeržinski kuoli jo vuonna 1926. Vallankumouksen vastustajien totaalinen tuhoaminen, oli ennen muuta Lenin ajatus, jota Dzeržinski tarmokkaasti toteutti. Kulakkien metsästämisen ohella Tšeka hallinnoi rautateitä, teollisuustuotantoa, hyväntekeväisyyttä ja terveydenhuoltoa. Näistä ansioista Dzeržinskillä oli kaksi lisänimeä: Rauta-Feliks ja Lasten ystävä. Dzeržinski käynnisti mm. laskukoneiden tuotannon tyyppinimellä Feliks ja saksalaisten Leica-kameroiden kopioinnin, joiden mallinimeksi tuli F.E.D.  

Pietarissa on kaksi muuta Dzeržinskin patsasta. Tämä Špalernajalla sijaitseva on valmistunut 1981. Halutessaan kallon profiilissa voi nähdä itsensä pirun. Toisaalta poseerauksessa ja etujalan ojennuksessa on jotain hyvin feminiinistä.  Liekö ollut tarkoituksellista, vai sittenkin vain sosialistisen realismin konventioiden mukaista?  

Mikko