Yllätyksiä Filharmoniassa

Olin menossa työviikon jälkeen konserttiin. Olen huomannut, että se on yksi parhaista tavoista päästä eroon työajatuksista tai mistä hyvänsä turhaan kiertävistä ajatuksista. Konsertin johtaisi itse Rozhdestvenski. Ohjelmasta muistin vain että siinä oli Musorgskia ja Rahmaninovia, hyvin venäläistä siis, sukeltaisimme historian melskeisiin ja romantiikan mereen.

Tulin tapani mukaan vähän myöhässä, ostin ohjelmalehtisen, mutta päätin lukea sen vasta konsertin väliajalla. Vaikka olen täysi amatööri musiikin saralla, ymmärsin kyllä, että orkesterin jälkeen lavalle pantterina hypähtänyt nuori hoikka mies ei ollut Gennadi Rozhdestvenski, joka on syntynyt vuonna 1931. Avasin hämmentyneenä ohjelman: johtaa Aleksei Njaga, syntynyt 1979. No ei se mitään, ajattelin.

Ensimmäinen yllätys ei jäänyt viimeiseksi: venäläissäveltäjien paatoksen sijaan Lepakko-operetin kepeät sävelet alkoivat soida nuoren kevyesti tanssahtelevan kapellimestarin tahtiin. Kuulin takaani mutinaa: ”Mitä tämä on?” Ne yleisöstä, joilla ei ollut ohjelmalehtistä, olivat äimän käkenä.   

Penkin päässä istui niin vanha mies, että mietin miten hän oli päässyt konserttisalille. Hän istui yksin kumarassa, harmaat hapset ja parta viistivät polvia, keppi kapsahteli lattiaan. Pelkään pahoin, ettei hän ollut tullut valssien ja polskien takia. Oliko hän pettynyt? 

Väliajalla kävin ala-aulan seinältä tutkimassa ohjelmistoa, ja kas, sielläpä oli tälle illalle merkitty juuri tämä keväisen kepeä kimara: Johann Strauss nuoremman Egyptiläinen ja espanjalainen marssi, Tonava kaunoinen ja muutama railakas polkka kuten Trik-trak ja Metsällä sekä Frans von Suppén ooppera-alkusoittoja. Rozhdestvenskistä ei sanaakaan. Kysäisin paikannäyttäjärouvilta ja he kuiskasivat luoden minuun merkitsevän katseen: ”Zabolel.” ”Sairastui.”

Minulle nuori ja energinen Njaga oli iloinen yllätys. Väsynyt ja nuhjaantunut mielialani vaihtui pirskahtelevaan vapputunnelmaan. Pantterina hyppelehdin kotiin, ohi Mars-aukion, yli Fontanka-kanavan johtavan sillan, ohi Preobrazhenskin kirkon ja lopulta Taurian puiston viertä, pitkin Potjomkinin katua. Kevät on tullut kaupunkiin.

Eeva-Liisa