Metrossa

2.3.2013

Metrossa ihmiset lukevat sanomalehtiä, romaaneja, e-kirjoja. Tekevät sanaristikkoa. Nukkuvat. Nainen kauppaa kätevää ja halpaa leikkuria, jolla silvotaan kaalisalaatti käden käänteessä. Sorrun ja ostan sadalla ruplalla leikkurin. Se on kätevä, mutta terävä. Seuraavana aamuna olen apteekin ovella varhain.

Metrossa kannetaan tavaraa.  Vanhauskoisten asuun pukeutuneella naisella on kymmenisen kassia, pussia ja massia. Ne ovat oven vieressä ja ulos ja sisään tulevat kompastelevat niihin. Ihme kyllä, kukaan ei päivittele, miten joku voi näin häiritä toisten matkantekoa. Toisten tekemisten kovaääninen kommentoiminen on edelleen maan tapa.  Siinä on puolensa: saa asian pois painamasta omaa mieltään. 

Metrossa lapset kulkevat omilla jaloillaan. Lastenvaunuja ei juuri näe. En tiedä ovatko ne edes sallittuja. Lapset kävelevät muutenkin pienestä asti itse. Metropolin jalkakäytävillä on paljon ihmisiä, ei sinne mahtuisi useita lastenvaunuja rinnakkain. Mutta metrossa lapsi voi päästä äidin tai isän syliin. Sen sijaan en ole nähnyt enää Neuvostoaikaista tapaa lähettää lapsi sylistä syliin bussin toisesta päästä toiseen.

Metrossa on miliisi. Ystävältäni varastettiin kamera. Hän meni metromiliisin puheille. Ja toisin kuin aina kerrotaan: hän sai apua. Miliisi istui pöydän ääreen ja kehotti ystäväänikin istumaan. Siinä he istuivat ja väsäsivät yksissä tuumin virallista rikosilmoitusta. Sen jälkeen miliisi neuvoi vielä kartan kanssa mihin seuraavaksi.

Metrossa matkustaa myös morsian. Ja sulhanen sekä sulhasmies, valokuvaaja. Siinä he seisovat, vieressäni ja odottavat seuraavaa junaa. Juna tulee, morsian nostaa hameenhelmansa – ja astuu vaunuun. Hetki on maaginen.   

Eeva-Liisa