26.2.2013
Gruusialaisravintoloita täällä on joka kulmassa. Yrtit
tuoksuvat, lammaspata muhii, munakoisorullasta löytää hasselpähkinäsydämen. Viinilistalla
on ranskalaisia ja italialaisia viinejä, mutta aina tarjotaan myös ’paikallista’
kotiviiniä, toisin sanoen gruusialaista. Miten tuontiluvan kanssa on nykyään,
en tiedä, mutta hieman kalliimpaa se on kuin eurooppalaiset viinit.
Mutta en minä ruoasta aikonut kirjoittaa. Astuimme pari askelta
kellarikerrokseen, ravintolaan nimeltä Kärpänen, Muhinan taideakatemiaa
vastapäätä. Varhaiseen lounasaikaan ravintola uinui vielä, tarjoilija lakaisi
verkkaisesti lattiaa – vain kissa seurasi valppaasti harjan liikkeitä. Hyvänen
aika, kissa!
Miten meillä? Kissasta tulisi ongelma: terveysviranomaiset,
hygienia, allergikot.
Mutta täällä kissa vei kaiken huomiomme. Kiipesi takanreunustaa
myöten meitä tervehtimään, nuuhkaili ja teki tuttavuutta aikansa, hävisi sitten
pöydän alle. Jatkoimme maukkaan gruusialaisen papukeiton, lobion, lusikoimista.
Mutta eipä aikaakaan, kun häntä ja koko kissa keksi uutta ajankulua takista
roikkuvista nauhoista, tavoitteli niitä molemmilla tassuilla – ja rämähti
lopulta hyvin epäkissamaisesti maahan. ”Nuori”, totesi tarjoilijatar
lakonisesti, kissaa tarkoittaen.
Päätimme arkilounaamme teekupillisella, hyvästelimme tarjoilijan
ja kissan. Minulle jäi tuntu, että molemmat palasivat omaan rauhaansa,
tarjoilija otti harjan ja ryhtyi taas lakaisemaan, kissa kiipesi tuolille
vahtimaan.
Eeva-Liisa
Gruusialainen ravintola Muha-Tsokotuha,
osoite: Soljanoi pereulok 14, puh. +7 812 273 38 30.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti