25.2.2013
Potjomkininkadulta
vasemmalle Robespierren rantabulevardilla sijaitsee ”Poliittisen sorron uhrien”
muistomerkki, joka koostuu kahdesta sfinksistä sekä tyylitellystä vankilanikkunasta.
Sfinksien kasvojen toinen puoli on sileä kuin Yliopiston rantakadun egyptiläisillä
sfinkseillä. Kasvojen toisesta puolesta, joka näkyy vastarannalle Krestyn
vankilaan, on kaikki elävä valunut luiden päältä. Muistomerkkiin liittyy
bulevardin toisella puolella oleva Anna Ahmatovan patsas. Runoilija seisoo
selin Nevaan ja katsoo olkansa yli Krestyn vankilaa, jossa tämän puolisoa ja
poikaa pidettiin pitkään. Muistomerkin jalustassa on vangittuna olleiden
runoilijoiden mm. Brodskyn, Gumiljovin, Mandelstamin säkeitä. Jalustaan on
painettu myös Raoul Wallenbergin nimikirjoitus. Yllättävää kyllä muistomerkillä
ei näy juurikaan kävijöitä. Muistomerkki on jäämässä näytteeksi Jeltsinin
aikaan liittyneestä haaveesta irtautua menneestä. Putinin kaudella moisia
tuskin rakennetaan.
Sfinksin
kasvot tuovat mieleen japanilaisen Shomei Tomatsun valokuvat. Hänen kuvansa Hiroshimassa
pysähtyneestä kellosta tai sulaneesta lasipullosta ovat osa sotaikonografiaa.
Koskettavimpia ovat kuvat vuodelta 1961 ydinpommin eloonjääneistä uhreista,
jotka olivat muuttuneet ei-toivotuiksi ihmisiksi kotimaassaan. Busseissa
ihmiset käänsivät katseensa muualle ja välttelivät kohtaamasta näitä ihmisiä. Ydinräjähdyksen
turmelemat kasvot toivat kipeästi mieleen hävityn sodan järjettömyyden.
Mustavalkokuvissa muotonsa menettäneiden kasvojen keskeltä lohduttomat silmät
esittivät vetoomuksen: ”Katso minua, olen ihminen!”
Tuolta Hiroshiman uhrien katseelta ei voi
välttyä Pietarissa. Metrossa, kirkkojen edustoilla, syrjäkujilla kohtaa toisen
mielettömän sodan, Tsetsenian, veteraaneja: psyykkisesti vammautuneita, vieroitusoireissa
täriseviä, raajansa menettäneitä. Yhä uudelleen järkytyn kohdatessani
alaosastaan amputoiden ihmisen, joka kuljettaa torsoaan lasten leikkikärryä
muistuttavassa puulaatikossa. Ennen väkevä nuori mies on kuin Tomatsun kuvaama
ydinlämmön vääntämä pullo. Pietarissa asuva ystäväni antaa surulliselle
kentaurille pari sataa ruplaa. Minä olen kasvanut uskomaan, että valtio pitää
huolen omistaan.
Mikko
--------------------
Tällä hetkellä Pietarissa suunnitellaan Krestyn muuttamista
kulttuuri- tai mahdollisesti matkailukäyttöön. ks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti