German on Pushkinin novellin Patarouva antisankari: köyhä insinööri-upseeri, jolla ei ole varaa pelata parempiosaisten pelejä, eikä siten myöskään parantaa asemaansa yhteiskunnassa.Onko Pushkinin ivaa ja yhteiskuntakritiikkiä, että Germanille ainoa tapa edetä elämässä olisi korttipeli ja siinäkin salaperäinen voittorivi?
German on nimittäin rakastunut varakkaaseen aatelistyttöön, Lizaan, eikä siinä auta tunnekuohu, ei laulu ei soitto, vaan hynää pitäisi olla huomattavasti enemmän. Joku tutkija on spekuloinut sillä, mikä merkitys on Germanin - Hermanin saksalaistaustaan viittaamisella.
Tshaikovskin musiikki on niin venäläistä kuin olla voi: pakahduttavaa tunnetta, paatosta ja mahtipontisutta. Ja hyvä niin, koska kun luimme käsiohjelmasta oopperan libreton, se vaikutti kulahtaneelta ja aikansa eläneeltä. Mutta musiikki puhalsi hengen luettuna järkyttävän pölyttyneeseen, ei kovinkaan koskettavaan tarinaan. Lisäksi Germanin osaa laulava pulleahko Fjodor Ataskevitsh on puettu valkeisiin trikoisiin, jotka hävettäisivät ketä tahansa - jos ei oltaisi oopperassa. Vaikka kyllä minulla oli vaivautunut olo sielläkin.
Tuntuu pahalta ruveta Pushkin-neron teosta moittimaan. Mutta eivät korttipeli ja salaiset numerosarjat minua kyllä sytyttäneet. Kun vielä rakkaustarinakin oli epäuskottava: mitä Liza mielen tasapainonsa menettävässä Germanissa näki? Tai mitä German persoonattomassa Lizassa näki? Kaikki tämähän saattaa johtua oopperan ylöspanosta, ei itse novellista. Se täytyykin lukea hetimmiten uudestaan.
Mutta musiikki, musiikki. Musiikki pelasti illan. Oltiin Venäjällä. Musiikin herättämät tunteet olivat kaikki tosia, aitoja. Taas kerran saattoi kaikessa rauhassa murehtia huoliaan ja surra surujaan, itkeä tirauttaa teatterikiikarin suojissa, ja lähteä virkistyneenä kotiin.
Eeva-Liisa
PS ai että kuinka korttipelissä kävi? Huonosti, tietysti: German näki kreivittären salaisen numerosarjan näyssä - kolmonen (vaikka minusta oopperassa puhuttiin kakkosesta), seiska ja ässä. Hän pani koko elämisensä korttien varaan, mutta viimeinen kortti olikin patarouva. Germanilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ampua itsensä saman tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti