Ystäväni ja minut on kutsuttu Vasilinsaarelle kylään. Nousemme hissillä yhdeksänteen kerrokseen ja kipuamme siitä vielä kymmenenteen. Emäntä tulee ateljeekodin ovelle vastaan, ja samassa puhelin soi. "Nakonets-to, eto vy, Sergei..." - "Vihdoinkin te soitatte, Sergei...". Me katselemme sillä aikaa ympärillemme, on kulunut aikaa edelliskerrasta. Alla-emäntä sulkee huoaten puhelimen, toteaa ykskantaan että paikalle tulee myös Sergei, jonka pitäisi ottaa autosta pois akku: Alla on nimittäin lähdössä pitkäksi aikaa matkoille ja on syytä varmistaa ettei autoa varasteta sillä aikaa. Alla alkaa esitellä meille viimeisiä töitään, isoja öljyvärimaalauksia, joissa aiheena teatterin, oopperan ja baletin maailma. Olen hyvin ihastunut. Mutta emäntä kyselee yksityiskohdista taiteilijakollegaltaan, yhteiseltä ystävältämme. Kohta soi ovikello, ja sisään tulee kolmaskin taiteilija Lena. Alla tiukkaa myös Lenan mielipiteitä ja niitähän alkaa tulla. Huomaan, että paikalla on kolme taiteilijatemperamenttia. Emäntä kulkee välillä edestakaisin, sytyttää tupakan, kuljettaa töitä paremmin valaistuun kohtaan. Puhelin soi taas: "Da, da, Sergei, spuskajus'..." - Sergei odottaa alhaalla Allaa. Mutta ennen kuin Alla pääsee lähtemään hän jatkaa vielä töistään, ottaa yhtäkkiä yhden esille, etsii rätin ja nähtävästi jotain tärpätin tapaista ja alkaa pyyhkiä pois tekstiä taulusta. Se ei lähde pois ja toiset toppuuttelevat, anna olla. Alla hakee vielä pari hartiahuivia Lenalle ja kehottaa kokeilemaan, ovat ylimääräisiä. Sitten Alla lähtee irrottamaan akkua autosta Sergein kanssa. Heti hänen poistuttuaan soittaa hänen miehensä Ukrainasta. Saamme kuin saammekin skypen auki ja pian viriää uudelleen keskustelu Allan töistä, aviomies haluaa kuulla mielipiteemme. iPadin kanssa kierrellään pitkin ateljeeta ja käydään läpi työ kerrallaan. Sen jälkeen mies taas haluaa kertoa töistä, joita on heidän kotonaan Ukrainassa. Samalla autamme lupauksemme mukaan emäntää tarjoiluissa, keitämme teetä, etsimme konjakkilaseja. Jonkin ajan kuluttua Alla tulee ylös mukanaan Sergei, joka hänkin osoittautuu taiteilijaksi, joskin monitoimiseksi. Käymme pöytään, nostamme konjakkimaljat, toivottelemme Allalle hyvää matkaa ja paljon uusia töitä kevään näyttelyä varten, toinen toisellemme samettisyksyä, intiaanikesää ja kaikkea muuta hyvää.
Eeva-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti