Taurian puistossa Pietariin palattuani

Heti ensimmäisenä iltana Pietariin palattuani menin Taurian puistoon kävelylle. Puistossa oli paljon ihmisiä. Nuoria pareja istui penkeillä kuhertelemassa, ryhmä joogaajia harjoitteli asanoita ruohomatolla, afrikkalaisen djembe-rummut soivat rytmikkäästi, perheet kävelivät pieninä tai isoina ryhminä. Saksofonisti soitti, sydämeni sykähti.

Yhtäkkiä olin surullinen: rakkaassa kotikaupungissani Helsingissä ei ole puistoa, jossa voisi liikkua tai istua tällä tavoin rauhassa, nauttia anonyymista yhdessäolosta. Ilta-aikaan puistot muuttuvat rähinäremmien melskauspaikoiksi. Lapset juopottelevat ja ovat agressiivisia. Aikuiset kulkevat ohi, kukaan ei näe, ei halua nähdä.   

Mistä tämä ero johtuu?

Eeva-Liisa