Tänään matkalla töistä kotiin poikkesin kemikalioon. Valitsin nopeasti tarvitsemani ja asetuin jonoon. Takanani oleva iäkäs rouva alkoi kuiskailla minulle: "Lainatkaa minulle asiakaskorttianne, olkaa hyvä!" Myyjä kuuli kuiskailun ja sanoi: "Kortteja ei saa lainata. Kukin ostaa omallaan." Rouva mutisi, tiedä sitten itselleenkö, minulle vai myyjälle: "Kaikki ovat nykyään kansaa vastaan."
Jatkoin matkaani kotia kohti mietteissäni rouvan sanojen vuoksi. Kuljin puistokatua. Penkillä istui vanha mies, joka alkoi viittelöidä minulle. Minulla oli mielestäni kiire jumppaan, mutta sovittaakseni pahaa mieltäni kemikaliorouvan takia päätin mennä kysymään, mistä on kyse: "Voitteko laskea nämä rahat minulle, näen huonosti." Laskin rahat: 141 ruplaa, noin 3,5 euroa. Vanha mies kiitteli vuolaasti, kiitos kiitos jänönen, typykkäni, tylleröinen.
Eeva-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti