Erilaisia kirkkoja

Pietarin kunnostetut kirkot ovat näkemisen arvoisia. Tavallisten Iisakin kirkon ja Verikirkon lisäksi kannattaa poiketa myös muissa pyhätöissä tutkailemassa ikoneja ja arkkitehtuuria, seuraamassa palvelusta tai vain hiljentymässä. Kiintoisia ovat mm. Vladimirin tuomiokirkko Dostojevskin metroaseman vieressä, Nikolain kirkko Krjukovin ja Gribojedovin kanaalien risteyksessä sekä Kirkastuksen kirkko Suomen pääkonsulaatin vieressä. Pietari ei ole suinkaan yhden uskonnon kaupunki. 1800-luvulla Nevski prospektia kutsuttiin ”Suvaitsevaisuuden valtakaduksi” johtuen sen varrella olevista kymmenistä eri uskontokuntia edustavista kirkoista. Luterilaisten osuus oli verraten suuri, koska saksalaiset, suomalaiset sekä virolaiset muodostivat merkittävät väestöryhmät kaupungissa. Myös juutalaisten ja islaminuskoisten määrä oli kohtalainen.

Isolla tallikadulla oleva inkerinsuomalainen Marian kirkko sekä Pienellä tallikadulla sijaitseva ruotsalainen ”Sankta Katarina kyrka” lienevät tuttuja monille. Suurin luterilainen kirkko Pietarissa oli aikanaan nykyisen Kirochnaja ulitsan ja Furshtatskajan välissä sijaitseva pyhän Annan kirkko, ”Annenkirche”.  Kävijöitä oli niin paljon, että silloista Artillerskaja ulitsaa alettiin kutsua Kirochnajaksi. Kirkko rakennettiin vuosina 1775-1779 (arkkitehtina J. Fel’ten). Rakennuksessa toimi myös arvostettu Annenschüle, josta valmistuneet otettiin yliopistoihin ilman pääsykokeita. Vallankumouksen jälkeisinä vuosina Annenkirche oli kävijämääriltään kaupungin suurin kirkko. Siinä toimi myös pappisseminaari vuoteen 1934. Huolimatta papiston jatkuvista pidätyksistä kirkko jatkoi toimintaansa vuoteen 1936 asti. 1939 se muutettiin elokuvateatteriksi (Spartak).  1992 alettiin jälleen pitää jumalanpalveluksia, tosin siten, että viikolla elokuvateatteri jatkoi toimintaansa ja pyhinä olivat palvelukset. Tällä hetkellä rakennus on suljettu remontin vuoksi.

 Annenkirchen lähelle, Kovenskij pereulokille, rakennettiin 1909 Pietarin ranskalaisväestön tarpeisiin  Lourdesin Jumalanäidin kirkko (Notre-Dame-de-Lourdes). Sen suunnitteli arkkitehti L. Benois ja viimeisteli M. Peretjatkovitsh. Se edustaa roomalaista tyyliä höystettynä jugendvaikutteilla. Pienellä seurakunnalla ei ollut suuria varoja, joten kirkon rakentaminen kesti pitkään. Siihen käytettiin suomalaista graniittia, jota oli jäänyt yli Troitskin siltatyömaalta. Epäsymmetrinen graniittifasadi torneineen on poikkeuksellinen Pietarissa. Kirkko pysyi toiminnassa sosialismin vuodet ja se oli vuoteen 1992 asti kaupungin ainoa toimiva katolinen kirkko. Kävijöistä suuri osa oli puolalaisia. Nyt kirkossa pidetään palvelukset venäjäksi, puolaksi, ranskaksi ja latinaksi.

Mikko