Pietarin kunnostetut kirkot ovat
näkemisen arvoisia. Tavallisten Iisakin kirkon ja Verikirkon lisäksi kannattaa
poiketa myös muissa pyhätöissä tutkailemassa ikoneja ja arkkitehtuuria, seuraamassa palvelusta tai vain hiljentymässä. Kiintoisia
ovat mm. Vladimirin tuomiokirkko Dostojevskin metroaseman vieressä, Nikolain
kirkko Krjukovin ja Gribojedovin kanaalien risteyksessä sekä Kirkastuksen
kirkko Suomen pääkonsulaatin vieressä. Pietari ei ole suinkaan yhden uskonnon
kaupunki. 1800-luvulla Nevski prospektia kutsuttiin ”Suvaitsevaisuuden
valtakaduksi” johtuen sen varrella olevista kymmenistä eri uskontokuntia
edustavista kirkoista. Luterilaisten osuus oli verraten suuri, koska
saksalaiset, suomalaiset sekä virolaiset muodostivat merkittävät väestöryhmät
kaupungissa. Myös juutalaisten ja islaminuskoisten määrä oli kohtalainen.
Isolla tallikadulla oleva inkerinsuomalainen
Marian kirkko sekä Pienellä tallikadulla sijaitseva ruotsalainen ”Sankta Katarina
kyrka” lienevät
tuttuja monille. Suurin luterilainen kirkko Pietarissa oli aikanaan nykyisen
Kirochnaja ulitsan ja Furshtatskajan välissä sijaitseva pyhän Annan kirkko,
”Annenkirche”. Kävijöitä oli niin
paljon, että silloista Artillerskaja ulitsaa alettiin kutsua Kirochnajaksi. Kirkko
rakennettiin vuosina 1775-1779 (arkkitehtina J. Fel’ten). Rakennuksessa toimi
myös arvostettu Annenschüle, josta valmistuneet otettiin yliopistoihin ilman
pääsykokeita. Vallankumouksen jälkeisinä vuosina Annenkirche oli
kävijämääriltään kaupungin suurin kirkko. Siinä toimi myös pappisseminaari
vuoteen 1934. Huolimatta papiston jatkuvista pidätyksistä kirkko jatkoi
toimintaansa vuoteen 1936 asti. 1939 se muutettiin elokuvateatteriksi
(Spartak). 1992 alettiin jälleen pitää
jumalanpalveluksia, tosin siten, että viikolla elokuvateatteri jatkoi
toimintaansa ja pyhinä olivat palvelukset. Tällä hetkellä rakennus on suljettu
remontin vuoksi.
Annenkirchen lähelle,
Kovenskij pereulokille, rakennettiin 1909 Pietarin ranskalaisväestön
tarpeisiin Lourdesin Jumalanäidin kirkko
(Notre-Dame-de-Lourdes). Sen
suunnitteli arkkitehti L. Benois ja viimeisteli M. Peretjatkovitsh. Se edustaa
roomalaista tyyliä höystettynä jugendvaikutteilla. Pienellä seurakunnalla ei
ollut suuria varoja, joten kirkon rakentaminen kesti pitkään. Siihen käytettiin
suomalaista graniittia, jota oli jäänyt yli Troitskin siltatyömaalta.
Epäsymmetrinen graniittifasadi torneineen on poikkeuksellinen Pietarissa.
Kirkko pysyi toiminnassa sosialismin vuodet ja se oli vuoteen 1992 asti
kaupungin ainoa toimiva katolinen kirkko. Kävijöistä suuri osa oli puolalaisia.
Nyt kirkossa pidetään palvelukset venäjäksi, puolaksi, ranskaksi ja latinaksi.
Mikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti