17.2.2013
Blogin
nimestä useat tunnistavat Katariina II suosikin ruhtinas Grigori Aleksandrovitš
Potjomkinin, joka saapui hoviin 1774. Hovin Kriminmatkasta
on jäänyt elämään kertomus Potjomkinin kulisseista. Niiden sanotaan olleen
keisarillisen seurueen matkareitille pystytettyjä julkisivuja, joilla
verhottiin karu todellisuus. Luultavasti väite "Potjomkinin
kulisseista" on erään saksalaisen diplomaatin liikkeelle panema,
keisarinnan vahingoittamiseen tähdännyt juoru.
Blogimme ei suoranaisesti
liity maineikkaaseen Potjomkiniin. Yksinkertaisesti: blogi on perustettu
Potjomkininkadulla olevassa asunnossa Taurian palatsin lähellä. Palatsin
puistossa tavalliset venäläiset viettävät vapaa-aikaansa ja juhlistavat häitään
kasvitieteellisessä puutarhassa.
Elokuvan
ystävät tuntevat Eisensteinin mestariteoksen ”Panssarilaiva Potjomkin”. Eisenstein sai idean elokuvaansa ruhtinas
Potjomkinin mukaan nimetyllä aluksella v. 1905 tapahtuneesta kapinasta. Sitä
pidettiin Venäjän vallankumouksen ensiaskeleena. Eisenstein loi elokuvansa
pienistä yksityiskohdista, kuten matruuseille tarjotusta lihassa elävistä
madoista, kajuutassa rauhattomina nukkuvista matruuseista, Odessan portaiden
rytmistä.
Blogimme tarkoitus on kertoa arjesta
Pietarissa. Enää ei laivaston muonassa loisi madot eivätkä matruusit kapinoi.
Sen sijaan kirjoitamme kadut ja pihat vallanneista maasturinrumiluksista,
jotka kuitenkin pysähtyvät välittömästi laittaessamme jalan suojatielle. Puhumme kivijalkakaupoista, kokemuksista joogatunnilla,
ihmettelemme sitä, miksi Taurian puisto on sunnuntaiaamuisinkin siisti, kun taas Kaisaniemen puisto pyhäaamuna Allegron ikkunasta nähtynä muistuttaa kaatopaikkaa. Onko tässä jokin kulttuuriero?
Blogin tarkoituksena ei ole välittää
tieteellistä tai poliittista tietoa Pietarista, vaan tutkailla omaa suhdettamme
Pietariin.
Mikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti