Para!

Blogimme ajatus on omien kokemusten pohjalta kuvata elämää Pietarissa. Eeva-Liisa on tuonut esiin ainutlaatuisia havaintoja ja teemoja. Lopetan päivittämisen, sillä omat välittömät kokemukseni kaupungista ovat vähenneet matkojen harventuessa.

Aloitimme orastavan toiveikkuuden vallassa. Viime vuosien tapahtumat Venäjällä muistuttavat Shakespearen kuningasdraamoja, joissa riidellään, juonitellaan ja tuhotaan vastustajat. Juuri ennen opposition mielenosoitusta sen johtaja murhataan. Syylliset löytyvät salamannopeasti. Osa kansasta siirtyy tyrannin puolelle, muut vaikenevat. Isänmaanrakkaus vaihtuu apatiaan: rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys.

Zvagintsevin ”Leviatan” on masentava kuvaus tilanteesta, jossa korruptoitunut valtakoneisto murskaa yksilön. Avoimeksi jää, onko nimi Leviatan enteellinen (tarun Leviatan nielee auringon). Vai onko päähenkilö Kolja kuin raamatun Job, joka epäinhimillisten kärsimysten jälkeen saa kokea armon? Elokuvassaan ”Pioneerisankarit” Natalia Kudrjašova kertoo omasta 30+ sukupolvestaan siitä, millaisia ovat viimeiset pioneerileirien kasvatit. Kyseessä on toimelias sukupolvi, joka täyttää elämänsä työllä, matkustamisella, kodin rakentamisella. Kuitenkin mielen valtaa tyhjyys. Idealistisen kasvatuksen ja nykytodellisuuden ristiriita on räikeä.”Nyt on toisenlainen aika, johon kyllä sopeudumme mainiosti, mutta itsensä tunteminen todella eläväksi ihmiseksi on erittäin vaikeaa”, sanoo Kudrjašova. Materialismin sijaan hänen sukupolvella on tarve ”suurempaan hyvään”.

Alakuloisista näkymistä huolimatta: Pietari muuttuu alituisesti, se on yllättänyt minut positiivisesti lukuisia kertoja ja tekee niin edelleenkin. Varmuuden vuoksi hyvästelen lukijat ”Kolmen sisaren” Olgan sanoin:

”Aika kuluu ja me lähdemme iäksi, meidät unohdetaan, meidän kasvomme ja äänemme unohdetaan, unohdetaan montako meitä oli, mutta meidän kärsimyksemme muuttuvat iloksi niille, jotka tulevat elämään meidän jälkeemme, onni ja rauha koittavat maan päällä ja hyvillä sanoilla siunaten muistetaan niitä jotka nyt elävät”. (suom. M. Anhava)