"Pietarilla on aina kahdet kasvot. Ne on halkaistu kuin uusien sfinksien kasvot, joiden takana on Krestyn vankila. Älyllisen masokistin suurinta nautintoa on keskustella kulta- ja hopeakaudesta, ja Suuren kaupungin ainutlaatuisesta kohtalosta."
Kävelyilläni kohtaan useita kuvia, mutta totta on että usein ne viittaavat menneeseen, harvoin tulevaan tai läsnä olevaan. Mietin mikä voisi olla tämän päivän Pietarin - tai miksei saman tien Venäjän, vaikka mielelläni rajoitankin pohdintani ympärilläni sykähtelevään kaupunkiin - symboli, kasvokuva?
Joululomilta palattuani olen kiinnittänyt huomiota, taas kerran, julkisen tilan kuviin. Uuden vuoden ja joulutoivotusten kuvat tulevat traditiosta ja historiasta: televisiossa Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill joululiturgiaa toimittamassa, kadulla on kuvia tsaari-Venäjän ajasta, mahtavista ruhtinaista ja vanhoista maaseutuperinteistä kuten kelkka-ajeluista troikalla - niin ja olihan hämmästyksekseni jo katumainos tulevasta prokuraattorin eli syyttäjäviranomaisen päivästä. Täällä lukuisilla eri ammattikunnilla on omat juhlapäivänsä. Minkälainen symboli, minkälaiset kasvot olisivat syyttäjäviranomaista esittävässä kuvassa?
Tulin pohtineeksi kuvien symboliarvoa, kun luin Jelena Hellberg-Hirnin teosta Leninburgista eli matkaa Pietarista Leningradiin ja taas Pietariin. Kiintoisasta kaupunkiarkkitehtuuria, kaupunkikuvaa ja symboleja historiaperspektiivistä luotaavasta teoksesta poimin tähän vain kysymyksen, joka kiteytyy siihen, mistä ajasta ja minkälaisesta maailmasta kertovat tämän päivän julkisen tilan kuvat ja muut symbolit Pietarissa? Mietin kuumeisesti olenko nähnyt tästä päivästä tai lähitulevaisuudesta kertovia symboleja, jotka eivät ole mainosten mekasta lainattua siirappihöttöä tai menneisyyden haikailua? Olenko nähnyt kuvaa, jossa olisi tämän päivän pietarilaiselle viesti jostain, mikä herättää toivoa, uskoa ja iloa tästä päivästä tai tulevasta? Miten olisi pieni kannustus vaikkapa aivan tavalliselle, joskin kunnolliselle ihmiselle, vaikkapa jollekin tämän päivän kurimuksessa kituuttavalle eläkeläisvaarille tai -mummolle?
Samalla kun pohdin tätä, mietin sydän syrjälläni, teenkö oikeutta rakkaalle viiden vuoden aikaiselle kotikaupungilleni, onko asia mitenkään paremmin Helsingissä ja muualla?
Eeva-Liisa
Elena Hellberg-Hirnin englanninkielinen alkuperäisteos: "Imperial Imprints. Post-Soviet St.Petersburg". Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 2003. Lainaukset suomennoksesta, SKS:n toimituksia 1273, Helsinki 2010.
Puit omatkin ajatukseni sanoiksi. On kyllä myönnettävä, että aika äimistyneenä katselen sitä nykyistä meininkiä, eikä siinä edes auta, että olen koko ikäni asunut täällä ja tiesin tai ainakin luulin tietäväni omasta kotimaasta lähes kaiken. Nyt kuitenkin monet asiat menivät niin korkealta yli ymmärrykseni nimittäin parin viime vuoden aikana, että itsenikin aloin jo tuntea hyvin ulkopuoliseksi tässä ihmiskunnassa.
VastaaPoistaMinun tule ikävää Eeva-Liisa,ja Anonyymia molemmat olette verta vaila. Ja ikävä lukea viimeinen Anonymin lause. Вы, наверное, читали популярную фразу:" Умом Россию не понять...." эта фраза на все времена.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista