lauantai 28. marraskuuta 2015

Edith Södergran ja kissa

 




Mikä oli Edith Södergranin ajatus, kun hän kirjoitti Totti-kissasta suurin piirtein näin: "Ei kaikkia olentoja ole luotu sitä varten, että niitä niin rakastettaisiin." Käännös Totti-kissan venäjänkielisestä muistomerkistä Raivolasta, en ole löytänyt Södergranin tekstiä ruotsiksi, jolla kielellä oletan hänen sen kirjoittaneen.

Tarkoittiko Södergran, että toiset ovat luotu rakastettaviksi, rakastetuiksi - ja toiset eivät? Vai tarkoittiko hän, että toiset - kuten nähtävästi hänen Totti-kissansa - ovat niin itsenäisiä, että he eivät tarvitse rakkautta, ainakaan siinä määrin kuin sitä heille suotaisiin? Vai kirjoittiko Södergran itsestään?

Salaperäinen ajatus kiehtoo. Mutta myös Södergranin viehtymys kissoihin kiehtoo. Tämän rakkauden ja suuren arvoituksen Södergran kutoo runoihinsa, joissa useammassa kuin yhdessä kissa edustaa syvää ystävyyttä, jossa itsenäisyys ja sydämen pohjattomuus säilyy, mutta jaetaan.

Eeva-Liisa

Maailmassa ei kellään ole aikaa paitsi yksin Jumalalla.
Ja sentähden tulevat kaikki kukat hänen luokseen,
ja kukista viimeinen,
lemmikki, pyytää häneltä enemmän loistoa
sinisiin silmiinsä,
ja muurahainen pyytää häneltä suurempaa voimaa
tarttuakseen korteen.
Ja mehiläiset pyytävät häneltä väkevämpää voittolaulua
purppuranpunaisia ruusuja varten.

Ja Jumala on mukana kaikissa yhteyksissä.
Kun eukko arvaamatta kohtasi kissansa kaivolla
ja kissa emäntänsä.
Se oli suuri ilo heille molemmille,
mutta kaikkein suurin oli se, että Jumala oli vienyt heidät yhteen
ja tahtonut heille tämän ihmeellisen ystävyyden neljänätoista vuotena.



Edith Södergran syntyi 4.4.1892 Pietarissa ja kuoli 24.6.1923 Raivolassa. Hänen muistomerkkinsä sijaitsee Raivolassa, Karjalan kannaksella veden äärellä. Aivan lähellä on Totti-kissan muistomerkki. Molemmat muistomerkit sijaitsevat lähellä Raivolan ortodoksista kirkkoa. Parhaillaan pieni ortodoksinen kirkko jää tiilisen uudisrakennuksen varjoon: aivan tien viereen rakennetaan mahtavaa uutta kirkkoa. 

torstai 26. marraskuuta 2015

Intuition varassa

Olin ostanut summan mutikassa lipun Pietarin filharmonian konserttiversioon Don Juanista. Mozartia voisin kuunnella aina. Sen lisäksi minua kiehtoi mainoksen sanat: Djagilev, kansainvälinen taidefestivaali. Permiläinen ohjaaja, Theodor Currentzis, taas ei sanonut minulle mitään.

Siis kuka on Teodor Currentzis? Ja missä on Perm?

Theodor Currentzis on Ateenassa vuonna 1972 syntynyt kapellimestari, jolle Permin alueen liberaali kuvernööri lupasi vuonna 2010 rahoituksen, taiteellisen vapauden ja vapaat kädet johtaa kaupungin oopperataloa - Currentzisin uskaliasta lupausta vastaan muuttaa Perm "Uralin Salzburgiksi".

Permin kaupunki taas sijaitsee Kamajoen varrella Uralvuoriston länsirinteellä Venäjän ja Euroopan itäisimmässä kolkassa. Eli kaukana kaikesta, tai, kuten Currentzis ja hänen johtamansa orkesteri ja kuoro musicAeterna Permin Akteemisesta ooppera- ja balettiteatterista mahdollisesti kokee: se on kaiken - ja ainakin Currentzisin tavoitteleman autenttisen musiikin - keskipiste.

Currentzis pitää yön yli kestäviä harjoituksia, hän itse ja muusikot lähes asuvat oopperalla. Hänen suuri projektinsa on levyttää Wolfgang Amadeus Mozartin ja libretisti Lorenzo da Ponten yhteiset oopperat: Don Giovanni (Don Juan), Figaron häät ja Cosi fan tutte.

Pietarin filharmonian suuressa salissa kokemani konserttiversio Don Giovannista oli oopperallisin, hauskin, traagisin ja vauhdikkain tulkinta oopperasta, jota tanskalainen filosofi Soeren Kierkegaard on kutsunut maailman parhaaksi taideteokseksi.

Permin liberaali kuvernööri on kuulemma saanut kenkää. Paikalliset pomot eivät halua Currentzisin tyylistä vapautta. Venäjän kulttuuriministeriö on julkaissut linjauksen, jonka mukaan "Venäjä ei ole Eurooppa". Currentzis, jolla on Venäjän kansalaisuus, vastustaa ajatusta ja sanoo, että "itä ja länsi ovat Venäjän sielu ja ruumis".

Permissä - kaukana kaikesta, ja keskellä tärkeintä - eurooppalaiset, amerikkalaiset ja entisen Neuvostoliiton tasavaltojen laulajat ja muusikot pyrkivät täydellisyyteen Currentzisin johdolla.

Filharmoniassa törmäsin Allaan, taiteilijattareen, josta olen aiemmassa blogissa kertonut. Alla sanoi Ukrainassa asuvan miehensä ehdottomasti vaatineen häntä menemään Currentzisin esitykseen. Molemmat olimme sitä mieltä, että olimme oikeassa paikassa. Häntä oli ohjannut juuri esittävästä taiteesta väitellyt miehensä, minua intuitio.

Eeva-Liisa

Web-page: https://www.teodor-currentzis.com



tiistai 24. marraskuuta 2015

Nimipäivillä Pietarissa, mukavuusalueen ulkopuolella


En ole koskaan kuunnellut punkkia. En ole rock-ihminen. Punk-rock on minulle täysin tuntematon käsite, jos se on käsite. Tai termi tai joku sellainen. Mutta kun minut kutsuttiin nimipäiville, Pietarissa, menin.

Kuulin suuressa määrin sanastoa, jota en keskimääräisesti kovasti arvosta. Hiljaa mielessäni pelkäsin, mitä muut vieraat siitä ajattelevat.

Siinä sivussa näin ja koin jotain, mitä en ole pitkään aikaan kokenut: hiljaista aitoa iloa. Sanottiin mitä todella ajateltiin. Jos kiukutti, kiukuteltiin. Jos itketti, itkettiin. Sai olla ikävä äitiä ja isää, vaikka oli aikuinen. Riidan jälkeen tehtiin sovinto.

Käväisin Pertti Kurikan nimipäivillä. Ai niin, punk-rock. En taida vieläkään olla sen kummemmin punk- kuin rock-ihminenkään, mutta mukavuusalueelta hieman loitommas etääntyminen karaisee.

Eeva-Liisa

Suomen elokuvaviikko Pietarissa 20. - 26.11.2015. Dokumentti Kovasikajuttu elokuvateatteri Aurorassa 24.11.2015.


"Aina mun pitää siivota
Aina mun pitää tiskata
Aina mun pitää käydä töissä
Aina mun pitää käydä lääkärissä
En saa mennä koneelle
En saa edes nähdä kavereita
Aina mun pitää olla kotona
Aina mun pitäis olla kunnolla
Aina mun pitää levätä
Aina mun pitää nukkua
Aina mun pitää herätä
Aina mun pitää käydä suihkussa..."

Punk-yhtye Pertti Kurikan nimipäivien laulun sanoitusta mukaillen





maanantai 16. marraskuuta 2015

Rakkaus, vapaus, sankaruus, Brodski

 
Viime kesänä suurissa katujen yllä riippuvissa  Sergei Bermenjevin valokuvanäyttelyn mainoskylteissä luki: "Mahdoton on Venäjällä aina mahdollista maan sankarien ansiosta."

Sitten kyltti vaihtui toiseen: "Rakkaus, mitä se on?"

Vain muutaman askeleen päässä luin: "Vapaus ilmenee dialogissa."
Ja vielä muutama askel ja törmään Josif Brodskin runoon:

"Jäähyväisiksi - ei ääntäkään.
Grammofoni seinän toisella puolen.
Tässä maailmassa ero
on vain uusi lähtökohta."


Eeva-Liisa