Moskovan matkalla oli yksi tarkoitus: tutustua Mihail Afanasjevitsh Bulgakovin kortteleihin, tarkemmin sanottuna Mestari ja Margarita -romaanin (en tiedä miksi erinomainen kääntäjä Ulla-Liisa Heino tai WSOY-kustantamo aikoinaan otti romaanin suomalaisen version nimeksi Saatana saapuu Moskovaan?) kortteleihin, katuihin ja erityisesti kujiin.
Siinä samassa päädyin kahteen Bulgakov-museoon, jotka sijaitsevat samassa legendaarisessa osoitteessa Bol'shaja Sadovaja 302 bis. Itse asiassa vain toinen on valtion tukea nauttiva museo eli Mihail Bulgakovin museo, toista, Bulgakovin taloa (tai kotia) pyörittävät vapaaehtoiset. Mutta siitä myöhemmin, koska ensin...
... kävelin Jermolejevan kujaa pitkin kunnes saavuin Patriarkan lammille. Spiridonovka kaarsi lähellä. Minä jatkoin Malen'kaja Bronnajalle, jolla runoilija Ivan Nikolajevitsh turhaan etsi Patriarkan puistossa tapaamiaan henkilöitä - professoria, konsultanttia, kuoronjohtajaa, mitä lienevät ollutkaan. Kaiken lisäksi Ivan N. oli nähnyt joukkiossa miehen, tai kissan, siis kissaa muistuttavan miehen tai miestä muistuttavan kissan, joka oli hypännyt raitiovaunuun ja halunnut maksaa. Rahastaja oli ajanut kissan ulos ja huutanut: "Ei kissoja vaunuun!" Mutta kissa oli tehnyt tempun, johon kuka tahansa kyytiä tarvitseva olisi turvautunut: tarrautunut viimeisen vaunun takapuskuriin ja matkusti näin jäniksenä.
Huomaan ajautuvani kuin huomaamattani johonkin muuhun tarinaan kuin omaani. Minunhan piti kertoa omasta Moskovan vierailustani. Kun siis kissa oli hävinnyt näköpiiristä, tarvitsin jotain vahvistavaa. Aivan puiston vieressä kulkee Bol'shoi Patriarshi -kuja ja siellä näin pilkottavan kyltin Kafe Begemot. Sinne!
Istuin pitkän tovin ja rauhoitin mieltäni ja hermojani lasillisella gruusialaista valkoviintä, Tsinandalia. Tarvitsin tyynen hetken ennen seuraavaa etappia eli taloa osoitteessa Bol'shaja Sadovaja 10, 302 bis, josta seuraavassa osassa.
Eeva-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti